Ikivanha tietoinen elämä

Mitä oli ennen meitä eli ennen Maapallon elämää? Elämää ja tietoisuutta on saattanut olla maailmankaikkeudessa jo miljardeja vuosia ennen kuin oma planeettamme syntyi (n. 4,6 miljardia vuotta sitten). 117 valovuoden päässä Lyran tähtikuvion suunnalla on aurinkokunta (Kepler-444), jonka viisi planeettaa ovat osoittautuneet n.11,2 miljardia vuotta vanhoiksi eli yli kaksi kertaa Maapallon ikä. Näin raportoivat Birminghamin yliopiston tiedemiehet. Kepler-444:n pienin planeetta on Merkuriuksen kokoinen ja suurin on Venuksen kokoinen. Tämä on vanhin tunnetuin järjestelmä, joka koostuu Maan kokoluokan planeetoista ja lisäksi niiden keskustähti on auringon kaltainen. Jo nämä planeetat kertovat ikivanhasta kosmisesta elämänpotentiaalista.

Kun Maapallon ikä on n. 4,6 miljardia vuotta, niin em. planeettojen olemassaolo tarkoittaa sitä, että jo aika varhaisessa vaiheessa universumin syntymän (13,8 miljardia vuotta) jälkeen on syntynyt planeettoja (muitakin kuin nämä), joilla on voinut syntyä elämää ja joka tapauksessa paljon ennen kuin täällä Maapallolla on syntynyt elämää ja tietoisuutta...Tämä on yksi konkreettinen argumentti sille miksi universumissa saattaa olla ikivanhoja tietoisuuden muotoja. Tuskinpa ne enää ovat tällaisia perinteisiä sivilisaatioita kuten ihmissivilisaatio vaan jotain aivan muuta. Ne saattavat meistä tuntua yliluonnollisilta...

Maan ulkopuolisista sivilisaatioista spekuloitaessa törmätään myös varsin relevanttiin näkökulmaan, joka nousee mieleen omasta ihmissivilisaatiostamme. Kosmisessa aikperspektiivissä oma sivilisaatiomme on tosi nuori - vielä osittain kapaloissaan - ja katsokaa mitä olemme saaneet aikaan. Olemme jatkaneet pissimistä ja kakkimista holtittomasti kun kapaloa on alettu poistaa. Toki paljon hyvääkin on saatu aikaan mutta juuri tänään HS kirjoittaa ydinasevarustelun kiihtymisestä planeetallamme.
Jos muutkin kosmoksen sivilisaatiot - ja siis myös nuo ikivanhat - kehittyvät/ovat kehittyneet samaa rataa kuin Maapallolla niin jossain vaiheessa muillakin planeetoilla on saattanut tulla eteen väkivaltaan taipuvaisen lajin olemassolon viimeinen kynnys ja me ollaan eletty sillä kynnyksellä nyt muutamia vuosikymmeniä. Eipä sivilisaatiot kovin vanhoiksi elä, jos älyn ansiosta ne rakentavat muuallakin galaksissamme tappovälineet eli ydinaseet, joilla ne voivat tuhota oman lajinsa. Toisaalta jos jokin sivilisaatio onnistuu ylittämään tämän kynnyksen tuhoamatta itseään ydinsodassa niin tie on auki tähtiin. Emmehän me voi olla kosminen epäonnistuminen lajina (cosmic failure) vai mitä? Kaikkien kansojen yhteistyöllä voimme luoda paratiisin Maan päälle mutta miksi tätä ei selvästikään haluta. Ydinvoiman ansiosta olemme olemassa - kosmoksen yksi ehkä? kirjoittamaton laki sanoo, että YDINVOIMAA EI SAA KÄYTTÄÄ ELÄMÄN JA TIETOISUUDEN TUHOAMISEEN! Voimia elämän ystäville :)