Oli vielä hiljaista kun astelin sisään asemalle, pitkään seisoin tutkien aikataulua, raiteita kohti mestaa, malminkartanoa. Linja autossa valvottu yö painoi ryhtini kasaan, kahvia sain varhain auenneesta kahvilasta, söin myös patongin. Kahvi oli liian kuumaa, söin patonkia ja seurailin ihmisiä, kiireisiä, tyylikkäitä, joivat ahneesti kahvinsa nielunsa polttaen, rauhallisia ihmisiä huonoissa vaatteissaan, ei ollut kiire.
Lähelleni istui tyttö, se oli pieni ja kaunis, tyylikäs, aran, hauraan oloinen valkoisissa vaatteissaan. Ajattelin ettei tyttöä uskaltaisi koskettaa, hän menisi rikki, hajoaisi sirpaleiksi pitkin aseman lattiaa, en katsonutkaan häntä enää, en uskaltanut.
Siirsin katseeni käytävän toisella puolella seisovaan tyttöön, hänkin oli kaunis. Farkut, nahkarotsi ja aurinkolasit otsalle nostettuna se katsoi minua ivallinen hymy huulillaan, se pelotti, se ottais ja rikkois minut millon haluais, tyttö tiesi sen.
