Kiven alta

Sanat alla suurentaivaan kulkevat omia teitään,
sanat alla tyynyn jolle vierii onnenkyyneleet.
Onneni täyttymys peiton takana jota yksin puristan tuoksuasi tavoitellen,
ja sanat: Minä Rakastan sinua.

Isi on sotilas kuvissa ja suurin sankari kaikista.
Ei tina, vaan muovisotilailla leikeissä soditaan "pahiksia" vastaan. Tapellaan siitä kumpi on pahis, kumpi saa olla hyvis..
- Ei sillä ole väliä. Molemmat on hyviksiä eri lähtökohdista.
Ei se heti mene läpi, pitää selittää. Sitten vanhempi heittää pahan.
- Kumpi oli pahis, venäläiset vai me sillon sodassa?
Mitä siihen vois sanoa kun sielu huutaa että tietty venakot..vaikka ne olikin sillon Neuvostoliittolaisia.
- No ne vaan halusivat Suomelta maata että olisivat mielestään voineet turvata omat kansalaisensa. Me suomalaiset olimme toista mieltä. Ajattelimme, AJATTELEMME! että voi sitä aina vaatia, mutta paha on tulla meiltä ottamaan.. Ja niin siitä tuli sitten sota. Ne vaan halusi meiltä jotain mistä emme olleet valmiita luopumaan, siitä piti tapella. Mutta tämä EI TARKOITA! että teidän tappelunne olisivat jotenkin oikeutettuja. Veljien tappeluissa ei ole voittajia. Muistakaa se! Toista ei saa lyödä vaikka se toinen vahingossa satuttaisikin.. (hmph. määrittele vahinko..)

Pikkuhiljaa siitä se. Miehet sitten muodostavat omat mielensä isona mutta siihen asti voin näytellä jotain parempaa kuin olen ja sanoa: "Tehkää niin kuin minä sanon, älkää niin kuin minä tein."

Pojat nousivat autoon hymyissä suin kun olivat halanneet äitiään. Jotain ehkä vähän väkinäistä siinä vielä ja sitten." Heippa, olkaa kilttejä."
Kävelin pois. Nurkalla käännyin ja vilkutin.
Kävelin, kävelin, ja katseeni painui. Oveneduskiveyksellä huomasin pojilta tippuneen muovisotilaan. Nostin sen käteeni. Käännyin ja nostin käteni ylös. Jos ne huomais, kääntyisivät vielä sen tähden. "Kaveria ei jätetä.."

Menee aikaa. "Aika parantaa", tiedän ja touhuan jotain ja jotain verenmaku suussa kuin keuhko-osuman saaneena haukon happea.Yritän ummistaa silmäni mutta hyttyset vaivaavat. Niiltä suojautuminen on elinehto, eikä taju lähde heikkoudesta. Pitää vartioida, valvoa. Ihmisten ääniä saada päähän ettei lyö yli. Stereot soivat," Kerrohan mistä mustat varjot nuo, aina jostain minun luo, tuntuvat löytävän, käsiinsä mun etsivän".

Liiku vaan taas, liiku! Ei saa jäädä tuleen makaamaan.

Onnittekut lämpimät.
paikallaan nyt lienevät.
Tilaisuuden purkaa sydäntään nyt sait viimein.
Nyt oot vapaa kahleista.
taakan nostit harteilta.
Onnellinen pitäis puolesta kai olla..

Niin vain se on,
täällä minä onneton.
Etkö tiennyt ettet yksin saa mua jättää.
kanssa itseni, ajatusteni.
Vahinkoa vain mä saan aikaan.

Joten kiitos tästä kaikesta,
mutta tuskin tää sen arvoista
oli että jotain numeroa pitäis tehdä,
sillä vapaat sielut häkeistään.
sillä vapaat sielut häkeistään.
ovat luodut lentämään.
Aina jollekin selkänsä kääntämään, joutuu..

Niin vain se on,
tietä riittää, jatkettava on.
Etkö tiennyt, ettet yksin saa mua jättää,
kanssa itseni, ajatusteni,
vahinkoa vain mä saan aikaan..