Kiven alta

Mietteitä ja tapahtumia matkan varrelta

Edellinen

Väreistä  1

Suomen jalkapallomaajoukkue pelasi tasapelin hallitsevaa maailmanmestari Espanjaa vastaan pelaamassaan maaottelussa. Tämä aiheutti Suomen uheilukansassa suurta kuohuntaa ja lajin suosio on varmasti nousussa. Allekirjoittanut, aiemmin täysin lajia tuntematon ja jopa sitä hieman pilkannutkin, katsoin ottelun alusta loppuun ja tunsin suurta riemua suomen saavutuksesta.

Joitain vuosia aiemmin rakas veljeni seurasi tarkasti euroopan mestaruus otteluita ja niiden tiimoilta kävimme keskusteluja lajista. Hän oli tietysti oikeassa todetessaan että jalkapalloon liittyvät kisailut ovat ihmiskunnan suurin kollektiivinen kokemus ja tämä kylmä fakta sai minut tuntemaan häpeää ja itseni kovin ulkopuoliseksi. Jäin miettimään kuinka pääsisin mukaan lajin hurmaan. Onko se sisäsyntyistä vai ystävien yhteinen tapa viettää vapaa-aikaa?

Miten on värin tunnustamisen laita. Kuinka yksilö valikoituu tietyn seuran kannattajaksi jos se ei ole hänen asuinpaikkanssa? Kuinka kukaan voi kannattaa joukkuetta meren takaa henkeen ja vereen?

Häpeäni myötä aloin sivusilmällä seurata lajia, joskin nyt tunnen epäonnistuneeni koska joudun turvautumaan internettiin tietääkseni Suomen mestari joukkueen, euroopan muista sarjoista puhumattakaan. Pelaajien nimet soljuvat suvasti pääni läpi jättämättä sinne mitään jälkeä Litiä ja Forssellia lukuun ottamatta. Ottelua katsoessani pelaajat juoksentelevat pitkin kenttää täysin päättömästi kunnes selostamo näyttää kuvan joukkueen asetelmasta ja pelin loputtua taktiikkaa joko kiitellään tai se teilataan, katson palloa, en koko kenttää. Joku lajissa viisas mies sanoi jalkapallon olevan 80% taktiikkaa, loput pelaamista ja näin pelaajien käsissä, vai jaloissa..

Mistä siis taika-avain jalkapallon saloihin? Voin tietysti velvollisuuden tunnosta opetella tilastot, pelaajat ja sarjat voidakseni keskustella aiheesta tietävän oloisena, vaikka varsin hyvänä keskustelijana olenkin mielestäni pärjännyt ilmankin tietoa. Ainakin vastapuoli on tuntenut ylemmyyden tuntoa ja olevansa oikeassa koska en voi väittää vastaankaan.

Niin tai näin, minulla ei ole väriä. Paitsi päälläni kulkeva musta.

Skitnik


Rakkaudesta  1

Elämän koetellessa kompikseni vedettyä itsensä kiikkuun ajauduin identiteetti kriisiin. Rakkaani viestitettyä minulle hänellä olevan minua ikävä vastasin hänelle: Jos sinulla on minua ikävä sinun tulee tietää kuka minä olen. Kuka minä siis olen?

Täysin perusteltu kysymys?

Voi olla, tai ei. Minä itse olen alkanut, epäluottamuksen kalvaessa sisintäni, puhua Rakkaudesta ajatukseen hänestä. Tällöin en voi määritellä häntä vaan vain ajatukseni hänestä joka tuntuu rehellisemmältä sillä mistä minä hänet tietäisin kun en Jumala ole vaikka en sellaiseen uskokaan, ajatukseen vain tahdon kuten kaikki muutkin rääpäleet.

Kaikkea sitä miettii kun miettii että miksi.

P


Elämästä  1

Jack London, Mesisusi, kuudennen luvun lopusta.

Merisusi " Maailma on yhtä täynnä raakuutta kuin meri aaltoja. Toiset sairastavat toisesta, toiset toisesta. Siinä kaikki."

Van Weyden: " Mutta te, joka vain pilkkaatte ihmiselämää, ettekö te pane siihen mitään arvoa?"

"Arvoako? Mitä arvoa?" Hän katsoi minuun, ja vaikka hänen katseensa oli luja ja hänen silmänsä kylmät, niin olin sittenkin näkevinäni niissä kyynillistä hymyä. " Mitä arvoa? Millä tavalla te mittaatte sitä? Ja kuka arvioi sitä?"

" Minä", vastasin.

" No, minkä arvoinen se teidän mielestänne sitten on? Toisen henki, sitä minä tarkoitan. Sanokaa minkä arvoinen se on?"

Elämän arvo? Miten minä voisin sitä niin tarkalleen määritellä? Minun oli tavattoman vaikea lausua ajatukseni Susi-Larsenille, vaikka se ei muuten ollut yhtään minun heikko puoleni. Sittemmin olen päätellyt, että se osittein johtui miehen persoonallisuudesta, mutta etupäässä kuitenkin siitä, että hänen käsityskantansa oli aivan toinen kuin minun. Vaihtaessani ennen ajatuksia materialistien kanssa oli meillä ainakin ollut jokun yhteinen lähtökohta, mutta Susi-Larsenilla ja minulla ei ollut mitään yhteistä.Ehkäpä minua hämmastytti myös hänen alkukantainen luonnollisuutensa. Hän kävi aina suoraan käsiksi kysymykseen, riisti siltä kaikki liiat suvuseikat, ja teki sen niin itsevarmasti, että minä taistelin ikään kuin syvässä vedessä ilman minkäänlaista pohjaa. Elämän arvo? MItenkä voisin vain ilman muuta vastata siihen kysymykseen? Elämän pyhyys oli minusta ollut itsestään selvä asia. Että sillä oli sisäinen arvo, oli totuus, jota en koskaan ollut osannut epäillä. mutta kun hän nyt epäili tätä totuutta. jäin minä vastausta vaille.

" Mehän puhuimme siitä eilen", hän sanoi. " Minä väitin, että elämä on vain hapatus, käyteaine, joka nielee elämää voidakseen elää. Minä väitin myöskin, ettei eläminen ollut mitään muuta kuin hyvin menestyvää eläimellisyyttä. Jos otamme huomioon sen, mitä on tarjonta ja mitä kysytään, niin elämä on kaikkein halvinta maailmassa. Täällä on vain niin ja niin paljon vettä, niin ja niin paljon maata , niin ja niin paljon ilmaa, mutta kuinka monta elämää syntyy maailmaan. sitä on mahdotonta laskea. Luonto on suuri tuhlari. Ajatelkaahan kaloja ja niiden miljoonia mätimunia! Ja ajatelkaahan vain itseännekin ja minua! Miljoonat elämät voisivat meistäkin saada alkunsa. Jos meillä vain olisi aikaa ja tilaisuutta käyttää hyväksemme jokaista hitusta elämää itsessämme, niin voisimme antaa elämän kokonaisille kansoille ja kansoittaa kokonaisia maita. Elämä? Pah! Sillä ei ole mitään arvoa. Kaikista arvottomista asioista se on kaikkei arvottomin. Kaikkialla se kulkee kuin kerjäläinen. Luonto sirottelee sitä kaikkialle molemmine käsin. Siihen, missä olisi vain yhdelle sijaa, se kylvää tuhansia, ja siksi toinen elämä syö toisen, kunnes vain voimakkaimmat ja ahneimmat jäävät jäljelle."

" Te olette lukenut Darwinia", sanoin minä. " Mutta te olette käsittänyt hänet väärin, jos teette sen johtopäätöksen, että olemassaolon taistelu antaa teille oikeuden tuhota turhanpäiten elämää."

Hän kohautti olkapäitään. " Te tiedätte että tuo teidän mielipiteenne kohdistuu vain ihmiselämään, sillä te tuhoatte yhtä paljon lihaa ja lintuja ja kaloja kuin minäkin tai kuka muu tahansa. Ihmisen elämä ei kuitenkaan eroa millään tavalla eläinten elämästä, vaikka se teistä siltä tuntuukin ja vaikka luulette voivanne näyttää toteen, miksi minä siis säästäisin elämää, joka on niin arvotonta? On olemassa enemmän merimiehiä kuin laivoissa tarvitaan, enemmän työmiehiä kuin työpajoissa ja konehuoneissa voidaan käyttää. Te, joka asutte kaupungissa, tiedätte tietysti, että te sijoitatte kaikki köyhät syrjäkaduille ja annatte nälänhädän ja ruttotaudin raivota heidän parissaan, ja kuitenkin on olemassa enemmän köyhiä kuin mistä te voitte pitää huolta- sellaisia, jotka kuolevat leivän ja lihan (se on tuhotun elämän) puutteessa. Oletteko koskaan käynyt Lontoon telakoilla ja nähnyt ihmisten tappelevan työstä kuin villipedot?"

Hän astui portaiden luo, mutta käänsi siinä päätää ja sanoi: " Ettekö tiedä, ettei elämällä ole muuta arvoa kuin se , minkä se itse antaa itselleen? Ja tietysti se antaa itselleen liian suuren arvon, sillä sen täytyy olla puolueellinen itseänsä kohtaan. Ajatelkaa laivamiestä tuolla ylhäällä. Hän piti kiinni köydestä niin lujasti, kuin hän olisi ollut kallisarvoisempi kuin timantti tai rubiini. Oliko hän teille niin kallisarvoinen? Ei. Minulle? Ei tietenkään. Itselleen? Oli. Mutta minä en hyväksy hänen arvioimistaan. Hän arvaa oman arvonsa liian suureksi. On niin lukemattoman monta elämää, jotka haluavat päästä maailmaan. Jos hän olisi pudonnut alas ja hänen aivonsa olisivat vuotaneet kannelle niin kuin hunaja kennosta, niin maailmalle ei olisi koitunut siitä mitään vahinkoa. Maailmalle hän ei merkinnyt mitään. Maailmassa on aivan liian monta elämää tarjona. Vain hänelle itselleen oli hänen elämällään arvoa, ja todisteena siitä, kuinka arvoton tämäkin arvo on itsessään, on se , ettei hän kuoltuaan edes tiedä kadottaneensa elämäästä. Hän oli vain itse antanut itselleen suuremman arvon kuin timanteille tai rubiineille. Mutta timantit ja rubiiinit ovat olleet ja menneet. ne ajelehtivat kannella ja ämpärillinen metivettä voi huuhtoa ne mereen, eikä hän edes tiedä, että timantit ja rubiinit ovat hukkaan menneet. Hän ei kadota mitään, sillä samalla kun elämä häneltä häviää, ei hän enää tiedä mitä tappio merkitsee. Ettekö te sitä ymmärrä? Mitä te tähän voitte vastata?"

"Että te ainakin olette johdonmukainen."


Muurahaisia  2

Muurahaisia on pidetty kautta aikain työteliäinä ja muurahaisyhdyskuntaa täydellisen yhdyskunnan mallina jossa jokainen yksilö täyttää tehtävänsä pyyteettömästi uhrauksiaan säästämättä. Kuitenkin nykytutkimuksen valossa myös muurahaisyhdyskunnassa on omat hamppinsa jotka vaeltelevat ympäriinsä tekemättä mitään tuottavaa. Harrastavatpa nämä yhdyskuntansa loiset sitten teollisuuskävelyä tai haahuilevat muuten vain unelmissaan vailla käskytystä ovat ne rasite yhdyskunnalleen.

Mietin tässä omaa yhteiskuntaamme ja erityisesti erästä medianomia joka kieltäytyy töistä koska hän haluaa tehdä vain koulutustaan vastaavaa työtä.
Ei siinä ehkä mitään sinällään, saa sitä olla loinen ilmankin syytä tai koulutusta mutta että siitä pitää olla ylpeä ja toitottaa sitä vielä televisiossa. Vaikka ei hän tunnusta olevansa loinen vaikka hänelle sanoisi että jos hän olisi hyvä medianomi hän olisi töissä alallaan. Kai hänelle on turha sanoa että hän on vain säälittävä ruikuttaja satojen ellei tuhansien häntä parempien työttömien medianomien joukossa, se joka on tarpeeksi tyhmä antaakseen kasvot työtävieroksuville hampeillemme joita hyysäämme yhteiskunnassamme. Loisillemme.
Tietysti tähän joukkoon voi laittaa kaikki rappioalkoholistit ja maailmantuskasta kärsivät sääliventtejä ranteisiinsa vetelevät masentuneet nuoremmekin jotka eivät kiireiltään koulunpenkille ehdi vaikka kuinka tuupataan. Oikeaa alaa kun on vaikea löytää.
Pitääkin oikein perustamalla perustaa koulutuslinja: Taivaanrannan maalarit. Minä voisin aloittaa linjan johtajana..

Päästään Kreikkaan. Tai ei Kreikkaan vaan Kreikan tilanteeseen Euroopan Unionissa.
Minä miellän Kreikan Eu.n työtä vieroksuvana hamppina. Eu on mielestäni yhteisö jonka tavoitteet ovat kaikinpuolin yleviä ja kannustettavia, tasapainoon ja vakauteen tähtääviä.
Mutta kas kun joukkoon on päässytkin livahtamaan loinen. Mitä sitten? Loinen oli loinen jo tullessaan, sai taloutensa näyttämään hyvältä keinotekoisesti tai sitten valvonta petti. Mene ja tiedä.
Kuitenkin ajatukseni lähtökohta on se, että nyt kun meillä on ihan hyvä porukka kasassa niin onko moraalisesti oikein heittää huonommalle osalle joutunut pihalle ja kääntää selkänsä kylmästi? Eikö nykymoraalin mukaan pitäisi vain maksaa toimeentulotuki kaikille ja hyväksyä tilanne hiljaa? Eihän kysymys ole kuin mittakaavasta. Onko sen väliä onko maksunsaaja yksilö vai yhteiskunta? Olkoonkin se vieras yhteiskunta. Yhtä epävarmaa on se meneekö raha oikeaan tarkoitukseen vai trokareille.

Minä henkilökohtaisesti voisin maksaa pari pykälää korkeampaa veroakin jos näille simpurin maahamme tuppaaville porukoille voitaisiin maksaa vähän sinne kotimaahansa että eivät tulisi tänne. Tai että menisivät vaikka Ruotsiin kun sehän ei kaukonäköisyydessään lähtenyt rahaliittoomme.

Ajatusmyrskyssäni eksyin tupakoimaan vaikka en saisi.
Jostain mieleeni tuli Che Guevara, vapaustaistelun esikuvana pidetty taistelusta kiksinsä saava sotahullu jonka kuvaa nuoret kantavat paidoissaan ymmärtämättä hänen henkilöstään tai aatteistaan mitään.
Siitä mieleeni tuli ratkaisu palolaiskysymykseen pienessä mutta niin hullussa Suomen maassamme: Alamme nostaa vapaustaistelun hyväntekeväisyyden rinnalle politiikassamme.
Käytännössä siis kannustamme ihmisiä kotimaissaan käymään kapinaan sortajiaan vastaan että heidän ei tarvitse enää tulla tänne kylmään pohjolaan "turvaan", ja niille jotka tänne eksyvätkin itkemään julmaa kohtaloaan voimme osoittaa että on teitä muitakin, perustakaa sissi joukko ja tehdää vallankaappaus. Olkaa vapaustaistelijoita ja teidät muistetaan! jos ei muuta niin pääsette ainakin marttyyreiksi.
Annetaan siis kaikille turvapaikanhakijoille Che Guevara paita ja vanha rynkky armeijan varastoista ja lennätetään valmiiksi pikakoulutettu joukko takaisin kotimaahansa.
Siinä on ratkaisu myös työttömien ammattisotilaiden työllistämiseksi kun pääsevät kouluttamaan tulevia yleviä vapaustaistelijoita. Ja vapautuupa armeijalta tiloja tuottavaan yritystoimintaan kun ei tarvitse varastoida niin paljon aseita reservimme pienennyttyä uusien asejärjestelmien käyttöönoton jälkeen huomattavasti. Jonnekinhan nekin aseet on hävitettävä ja kun aurojen markkinat ovat kuitenkin rajalliset pienille ja kivisille pelloillemme. Niitäkin voisi kyllä antaa sissijoukoille mukaan tulevaisuutta ajatellen, auroja, ja koskenkorvaa.

Ajatellaan seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi turvapaikkaa Suomesta hakevien tummien joukko maastopuvut yllään ojentautumassa heille naama punaisena huutavan kesäkessun edessä.
Sille joukolle olisi hyvä antaa kortsutkin mukaan ettei parin vuoden päästä tarvitsisi lähettää kontillista HIV lääkkeitä kehitysapuna.

Obs. Näin lehtikuvan jossa nuori tumma poika leikki ilmapalloksi puhalletulla kondomilla jollain pakolaisleirillä. Sama kai tuo on käyttää ne lasten leikeissä kun naimaikäiset siellä eivät tajua omaa parastaan. Vai oisko tuolla lääkeyritysten yhteinen lobbari puhaltelemassa kortsuja:" kattokaas miten riemukkaita leluja täällä onl.."


on my side  1

i got this pal of mine.. and when he gets to this stete of .... drunkness(transalation lostness) he starts stro sqeeze me .. sometimes on my arm... sometimes on my side.. where ever.. ive told him a hundred times to quit it,because i understans things with less.... so i just told him to quit it or else ill bash this empty beer bottlle to his head(bloodn shit) but.... he noticed my state of mind and went away(i woulda done that)..... what kinda pals i have,..... he retreated......


Do you want the truth or something beautiful?  1

Kaikki kokemani, niin hyvät kuin surullisetkin asiat ja johtopäätelmäni ihmisyydestä koko raadollisuudessaan kiteytyvät otsikkoon.

Totuus on toissijainen asia kun tähdätään korkeammalle. Kun päämärä on muuta kuin vain ylevä. Olkoonkin että kauneus ja totuus joskus kohtaavat, toivottavasti.

Kuinka minulle on toistettu että jumalallista totuutta ei ole.. Kuinka minua on todistettu valehtelijaksi väärin valoin. Kuinka tämä kaikki on tässä hetkessä kun minun pitää arvioida totuuteni itse. Minun totuuteni on että voin olla väärässä, olen väärässä kun olen todistettu olevani väärässä. Hyväksyn sen. Olen kuitenkin tehnyt tarkoitukseni selväksi: Ole huolellinen.

Se kuinka kaunista on olla huolellinen eikä jäädä kiinni pettäessään on ulkopuolisen ajatuksissa. Minähän elän silloin valheessa, kauneudessa jota ei ole olemassakaan luuloistani huolimatta, onnellisena. "Tietäämättömyys on ihanaa.."

Olla naiivi hölmö omasta vapaasta tahdostaan.
Veljet, otan osaa. muistaakseni joka kahdeksas teistä kasvattaa toisen lasta omanaan. Minä en siihen lähtisi, varsinkin kun isyystesti on ilmainen Suomessa.

http://www.youtube.com/watch?v=u6bOCUOPN0w&feature=related


One for the money, two for the show.  1

Tämän minä osaan, täällä tekemiseeni ja asiantuntemukseeni luotetaan.

Linkki

Reissussa taas. Tälläkertaa hyvällä asenteella. Tilit säästöön, aamulla hyvin levänneenä mestoille ja suomessa laatuaikaa Rakkaideni kanssa. Miehen elämää ilman kiveä kengässä.

Unessani Paavolan nuorella emännällä oli reikä rinnassaan, hänen miehensä kaivoi reiästä märkää ja heitti sitä kasvoilleni.
Outo uni sai minut ajattelemaan paikkaa ja tuumimaan että pieniä on silakat joulukaloiksi.


Valon taittaja tulen tuoja  1

"...Onko aika lähdön nyt, onko tähtein syttynyt? Vai mirandosko tuolta ilmestyy. Onko taika täyttynyt? Vai erehdystä korjaanko nyt kun on tullut aika löytää syy...."

Hector - Herra Mirandos-

Syystä mieleeni tulee elämä.Syy elää, syy olla vetämättä liipasimesta unnukalla painoliivi päällä kumiveneen reunalla. Syy kiittää pahaa siitä ettei ampunut alemmas, tai hyvää siitä että esti sen. Kaikkia ihmisiäni, erityisesti Hyvää ja Kaunista, ja kaikkia siitä että karkoittivat kauhun elämästäni vain olemassaolollaan. Nyt kiitän geishaani joka oikeasti on pocahontas hiukset auki, kaunis ikiroutani joka pitää vellovan sisäisen maanI paikoillaan. Hän sanoi: "sinä olet minun." Minä että:" Nii-in.."

Alikersantti Lehto oli oikeilla linjoilla huutaessaan, "Tähtää alemmas saatanan kierosilmä!" Haavoituttuaan ja jäätyään yksin pimeään.

Nyt kiittää kaikesta. Aivokemioiden ollessa sekaisin on maailmani vaaleanpunainen kuin pantteri tai kylpytakki jota etsimme tänään sitä löytämättä, hän osti mustan.
Sitä kiittää ja pyytää anteeksi kaikilta elämäni ihmisiltä. Niiltä jotka jättivät minut, niiltä jotka jätin. Itsetunto huipussaan on valmis tekoihin jotka eivät muuten tulisi edes mieleenkään.

Ilmaan jää kyaymys: " Milloin omasta ajasta tulee meidän aikaamme?"

Niin, milloin? Onko kyse päätöksestä vai tilanteesta johon ajautuu? Onko tila tietoinen vailinta, oma tai toisen? Vai ohjaako meitä luonto tuottamaan mahdollisimman hyviä jälkeläisiä, onko meillä tietoisina olentoina sanan sijaa?

Tästä on hyvä jatkaa koska tässä on hyvä, vaikka parempi jos hän olisi vieressäni eikä kaukana. Eikä kaukana ole kaukana, silti aina liian kaukana. Rakkaani.

http://www.youtube.com/watch?v=6tqEO7y4qD0


Tupaukko  1

Opin että semipahasta flunssasta saa valittamalla kolme päivää sairaslomaa. Oikein hoidettuna olo on ihan hyvä. Pieni ADHD minussa miettii jo kuinka käyttäisin tämän yllättäen saamani oman ajan mahdollisimman hyvin hyväkseni.
Luen tai kirjoitan, ajan tavaraa mökille ja paluukuormassa polttopuita korsulle.. Tai vain päätyhjänä pörrään netissä.

Kuinka flunssa vaikuttaa? Kahvi, konjakki ja sikarit vaihtuvat menthol savukkeisiin ja kuumaan rommiin. Äkkiä tulee tarve ostaa parempi sänky siinä vietetyn ajan lisääntyessä taudin vaiheiden mukaisesti. Sänky maksaa rahaa, ja kun on rahaa ei ole aikaa ja vice versa. Tulee hinku marjametsään jossa parhaat poimijat tienaavat tuplasti sen mitä minä.

Maailmassa kostetaan paljon mutta unohdetaan kaivaa kaksi hautaa sille tielle lähtiessä. Tehdään kärpäsestä härkänen, lasketaan juoru kylille joka paisuu ja paisuu.. Vaikka vihataan väkivaltaa, syyllistytään julmimpaan väkivallan muotoon tietoisesti.

- Pian se tietää kyllä kenen kanssa alkoi säätämään. Hoidan asian MINUN tavallani.
- Joka on väärä. Sinun pitää päästä tuosta uhri ajattelusta.
- Se ei kuulu sulle tai kenellekään, minä en sääli ketään. Sinä paraskin puhumaan..
- No, hyvästi nyt sitten.

Olen tehnyt hirvittävän paljon virheitä, tunnustan. Minua on helppo arvostella ja ehkä olen menettänyt uskottavuuteni puhuessani pehmeistä arvoista, mutta se ei muuta ajatuksiani eikä tekojani joita teen.

Kostonhimoinen ihminen on vaarallinen kaveripiirissä. Loukkaapa häntä vaikka vain vahingossa.. Siksi hyvästi koska todennäköisesti loukkasin häntä arvostelemalla hänen tapaansa hoitaa ristiriita toisen ihmisen kanssa.

Tarina päättyy humalassa tehtyyn pahoinpitelyyn jonkun nuoren kollin yrittäessä päästä kauniin neidon suosioon. Pahimmassa tapauksessa kahden elämän hukkaan heittämiseen. Mies kuolee kaatuessaan katuun ja toinen lusii taposta puolikkaalla 5 vuotta. Ja miksi?

Kaikkea sitä miettii kun miettii että miksi.


Edellinen