Asiakas oli vanhempi naishenkilö, oli ostanut television joka oli sittemmin lähetetty huoltoon ja tilalle oli annettu vara töllötin. Sain komennon käydä viemässä ehjätty tv takaisin. Matkaan lähtiessäni pojat jotenkin virnistelivät oudosti mutta en kiireessä jäänyt enempää miettimään miksi.
Soitin ovikelloa toivoen että asiakas olisi kotona koska emme voineet ilmoittaa ennalta puhelin numeron puutteen vuoksi.
Odotin pitkään ja juuri kun olin soittamaisillani uudestaan kuulin rapinaa,
näin ovisilmässä häivähdyksen, joku siellä tutki minua katseellaan..
Ovi aukesi lähes äänettömästi ja mummeli kuikki lukon kohdalta kumartuneena, venyttäen kaulaansa.
Hiukset harottivat joka suuntaan ja silmät olivat teevadin kokoiset, muuten ryppyiset kasvot olivat ilmeettömät.
Esittelin itseni ja asiani ja mummeli avasi oven kokonaan.
-Olisitte ilmoittaneet. Hän kähisi
Pahoittelin tilannetta ja työnnyin sisään ahtaaseen eteiseen telkkari sylissäni. Koetin kiemurrella peremmälle polkupyörän ja epämääräisten laatikoiden välistä, tunsin jo voiton riemua kun viimein näin olohuoneen avautuvan edessäni kun yllättäen polkupyörä takertui takkiini ja kaatui rämisten lattialle.
-Piru! Sinä oletkin niitä! mummeli huusi.
- nyt ne kuuli että olen kotona, ne tulee hakemaan minut. Minä olen jeesuksen tytär. Mummeli vaikeroi epätoivoinen ilme naamallaan ja näytti yrittävän piiloutua nurkkaan laatikoiden taakse.
En osannut kuin seisoa paikoillani varsin järkyttyneenä. Mummeli lähestyi minua risti toisessa ja yleismittari toisessa kädessään.
-Sinä säteilet pahaa energiaa!Sinä sen television rikoit säteilläsi, ja se toinen silloin rikkoi jääkaapin.
Aloin pelätä. Mietin jo heittäväni mummelia telkkarilla ja lähteväni karkuun jos se vielä tulee lähemmäs. Rohkaisin kuitenkin mieleni ja aloin kysellä että missä se töllön paikka on?
Mummeli hypähti taaksepäin yllättävän kevyesti, viittoi toiseen huoneeseen ja kähisi koko ajan jotain, manauksia?, rukouksia?
Tarvoin sekamelskassa sivuttain kohti makuuhuonetta, en uskaltanut jättää mummelia selkäni taakse. Huoneessa laskin töllön sängylle, nostin laina laitteen pois ja tein varmaan ennätyksen tv:n virityksessä samalla vilkuillen mummelin touhuja. Mummeli tai noita akka mutta hän kiersi lattiassa olevaa kehää, teki käsillään outoja kuvioita ilmaan ja kähisi jotain koko ajan.
Sain hommani valmiiksi ja tein lähtöä kun mummeli hypähti eteeni kädet selän takana, minulla oli tv kilpenä ja nostin sitä jo hieman, sävähdin.
-Ette te saa minua tapettua kaasuillanne! niin kyllä minä tiedän, suihkutatte tuolta ikkunan raosta aina tänne. Mummmeli alkoi nauraa todella karmivaa naurua suu levällään paljastaen sen karmeat kaksi hammasta.
Hän tempaisi kätensä ylös yllättäen, hypähdin taaksepäin ja jäin hölmönä tuijottamaan mummelin käsissä olevaa toisenmaailman sodan aikaista kaasunaamaria.
Äkkiä hän katkaisi naurunsa kuin seinään, tuijotti minua silmät viiruina ja sanoi.
- Sinä et olekkaan niitä, VAI?
Vakuuttelin etten todellakaan ole niitä ja kiireeseen vedoten aloin varovasti työntyä kohti eteistä. Lopulta mummeli väistyi ja hypähtelin ulkoovelle. Kuulin takaani sipsutusta..
-Minä avaan.. mummo kähisi mutta olin jo käytävässä ja kiisin kapeita kierrerappuja sydän rinnassa takoen taakseni katsomatta.
Nauru alkoi jälleen ja juuri ennen kuin ulko-ovi sulkeutui kuulin huudon.
-MINUA ETTE SAA! olen jeesuksen tytär. HAHAHAHAAAA.....
