"...Onko aika lähdön nyt, onko tähtein syttynyt? Vai mirandosko tuolta ilmestyy. Onko taika täyttynyt? Vai erehdystä korjaanko nyt kun on tullut aika löytää syy...."
Hector - Herra Mirandos-
Syystä mieleeni tulee elämä.Syy elää, syy olla vetämättä liipasimesta unnukalla painoliivi päällä kumiveneen reunalla. Syy kiittää pahaa siitä ettei ampunut alemmas, tai hyvää siitä että esti sen. Kaikkia ihmisiäni, erityisesti Hyvää ja Kaunista, ja kaikkia siitä että karkoittivat kauhun elämästäni vain olemassaolollaan. Nyt kiitän geishaani joka oikeasti on pocahontas hiukset auki, kaunis ikiroutani joka pitää vellovan sisäisen maanI paikoillaan. Hän sanoi: "sinä olet minun." Minä että:" Nii-in.."
Alikersantti Lehto oli oikeilla linjoilla huutaessaan, "Tähtää alemmas saatanan kierosilmä!" Haavoituttuaan ja jäätyään yksin pimeään.
Nyt kiittää kaikesta. Aivokemioiden ollessa sekaisin on maailmani vaaleanpunainen kuin pantteri tai kylpytakki jota etsimme tänään sitä löytämättä, hän osti mustan.
Sitä kiittää ja pyytää anteeksi kaikilta elämäni ihmisiltä. Niiltä jotka jättivät minut, niiltä jotka jätin. Itsetunto huipussaan on valmis tekoihin jotka eivät muuten tulisi edes mieleenkään.
Ilmaan jää kyaymys: " Milloin omasta ajasta tulee meidän aikaamme?"
Niin, milloin? Onko kyse päätöksestä vai tilanteesta johon ajautuu? Onko tila tietoinen vailinta, oma tai toisen? Vai ohjaako meitä luonto tuottamaan mahdollisimman hyviä jälkeläisiä, onko meillä tietoisina olentoina sanan sijaa?
Tästä on hyvä jatkaa koska tässä on hyvä, vaikka parempi jos hän olisi vieressäni eikä kaukana. Eikä kaukana ole kaukana, silti aina liian kaukana. Rakkaani.