7.

Joukko pieniä miehiä asteli aamuvarhaisella metsätietä pitkin. Seitsemän kääpiötähän siinä tietenkin oli matkalla timanttikaivokseensa töihin, kuten kaikkina muinakin aamuina. Kuudella heistä oli mukanaan hakku ja lyhty. Seitsemäs juoksenteli huolettomana muiden jäljessä eikä hänellä ollut kädessään muuta kuin kukka. Hän oli vilkas, kääpiöistä vallattomin.

- Kato kato..
- Hä?
- Meni jo. Missä se mies taas viipottaa? vittu kaupungin kadut on täynnä ihania nuppusia ja mies nukkuu. Olit tietty koko yön netissä taas tai jotain muuta levotonta.
- Eh, e-en. Ei vaan nukuttanu..

Puna nousi poskille kun piti valehdella. Olin löytänyt mielenkiintoisen neitokaisen netistä ja kirjoittanut koko yön levottomia uskaltamatta kuitenkaan laittaa viestiä juuri hänelle. Kompis oli ratissa ja liikenteen vaarantaen tuijotti häpeilemättä kadulla kävelevien vähäpukeisten naisten perseitä. Töihin piti päästä.

Ohi lensi korea perhonen, kukka putosi Vilkkaan kädestä mutta hän ei edes huomannut sitä.
- Sinunlaistasi en ole ennen nähnytkään, Vilkas sanoi perhoselle, kun se istahti hänen nenänsä päähän. Vilkas ei ollut enää kiinnostunut mistään muusta kuin perhosesta.