Draama vai elämä? Linjanveto.

Hih, lueskelin blogiani. Ei mene miehellä hyvin... naur...aaaa..
Lopetan tään turhanpäiväisen poraamisen kun ei tämä mitään auta. Elämä on mitä se on. Olen tehnyt helvetillisen matkan tähän missä nyt olen. Minulla on kaikki hyvin. Ajateltuani asiaa mehustaessani viinimarjoja, olen ylpeä itsestäni. Minulla on kaikki mitä haluan.VAPAUS, Katto päänpäällä, työ josta saamillani tuloilla pärjään, elämä, ja hellyyttä. Tahtoisinko edes tietää mitä huomenna teen? Tai kenet kohtaan?

Enkö hymyile vieraallekin? Enkö kanna vastuuni lapsistani, ja kissin pennuista jotka toin kotiini navetalta vaikka en niitä itse pystyisi pitämään? Enkö usko tulevaan vaikka teen kaikkeni sen eteen?

Niin, kirjoitan elämästäni draamaa että se luettuna tuntuisi edes joltakin erityiseltä. Oonhan sitä tullut touhuttua sellaasta mitä jokajampalle ei tulisi edes mieleenkään. Mutta se on vain elämää.

Kirjoitin ensin otsikoksi: Draamaa vai vain elämä. Sitten mietin että miksi "vain"? Miksi? Tämä on minun elämäni, ja jos tämä on niin paska kuin tämän kirjoitan niin miksi en tätä lopeta?

Oli vain aika pysähtyä. Onneksi samassa taloudessa ei ollut tänä aikana muita ihmisiä kuin minä sillä sääliksi olisi käynyt.. Nyt hyppään jälleen pois kehältä ja suuntaan eteenpäin. Nyt näen jälleen paremmin vaikka hetken epäilin suuntaani, tai tahtoani.

Minun täytyy lähteä lenkille, jättää jälleen tupakki josta on tullut liian hallitseva. Minä määrään täällä! Ei tupakka, ei viina, eikä Rakkauden nälkäni, jonka vuoksi olen ollut valmis mahdottomiin kompromisseihin.

Nyt tää menee, ja kirjoittaa jälleen kauneudesta, vaikka välillä hieman surumielisesti sillä en saa jakaa sitä Rakkaani kanssa, mutta ei se ole hävinnyt, kauneus, ja Rakkaus syntyy aina uudelleen.