Hallituskriisi (6.4.14)

Keskustelu Jyrki Kataisen eroilmoituksesta pääministerin ja Kokoomuksen puheenjohtajan paikalta kiihtyy. Kuinka hallituskumppanit kykenevät toimimaan jo ennestään abstraktin hallitusohjelman puitteissa ilman “rakennepolitiikan” puolestapuhujaansa? Huolimatta integrointitaktiikan menestyksestä, maan politiikka tarvitsee johtohahmoa, joka ottaa syyt talous -ja yhteiskuntajärjestelmän aiheuttamista vahingoista. Vai onko todella näin?

Hallitus vaihtaa vain muutaman, mutta merkittävän ministerinsä. Kansalaiset olisivat valmiit eduskuntavaalien järjestämiseen, esimerkiksi syksyllä, mutta tässä unohdetaan kuka todella on vallassa. Valtion ja monopolien yhdistetty voima, “valtiomonopolistinen valtakoneisto“, on ensisijalla hallitukseen nähden. Olla hallituksessa ei ole sama kuin olla vallassa. Ministereillä ei ole päätösvaltaa. Täten ajatus virkamieshallituksesta ei ole niin naurettava idea kuin jotkut kuvittelevat.

Kokemuksesta havaitsemme, että budjeteissa ei tule näkymään perusperiaatteiltaan eriävyyksiä. Samat tahot, jotka tuomitsevat edellisen hallituksen budjettiesityksen, ottavat sen myöhemmin oman toimintansa perustaksi.

Hallitusohjelmista päättää vuosi ennen vaaleja Yhdysvaltalainen konsulttiyhtiö. Mikä estäisi luomasta virkamieshallitusta, jolla olisi muutaman konkreettisen lauseen mittainen ohjelma ja ylikansallisten firmojen tuki takanaan? Tämä virkamieskoneisto pärjäisi hyvin seuraaviin vaaleihin saakka. Ainakin pääoman näkökulmasta.

Nykyinenkin valtiomonopolistinen valtaryhmittymä toimii persoonattomasti taka-alalla. Jos emme takerru yksinomaan päivälehtien otsikkoihin, voimme havahtua “demokratiamme” vajavaisuuksiin. Porvarillisen valtiofilosofian alkuperäinen kolmiyhteys -lainsäätäjät-toimeenpanovalta-tuomioistuin-, ovat toimimattomuudessaan historiaa.

Olemme vain muodollisesti eduskuntavaltainen maa. Korporatismi on kehittynyt voimakkaasti tulopoliittisen mekanismin kautta; tämä on johtanut eduskunnan painamaan jaa -tai ei -nappia, ilman asiallista tai edes muodollista oikeutta vaikuttaa muualla valmisteltuihin ratkaisuihin.

Ihmisten äänestysoikeus tulisi olla mahdollisuus saada ote yhteiskunnallisista toiminnoista. Jos kansanedustajat ja ministerit ovat kyvyttömiä hallitsemaan järjestelmää kansalaisten puolesta, päädymme iäksi byrokraattien ja pankkiirien hallittavaksi.

Vain muutama vuosi sitten eli ihminen nimeltä Matti Vanhanen. Hänen jouduttuaan jättämään tehtävänsä, hän sai edustusduunin muualta, ja hänen edustustehtäviään kansan maalitauluna sai hoitaa seuraava pääministeri.

Vanhanen unohtui, ja samoin vaikuttaisi käyvän myös Kataiselle. Niin merkittävää ministeriä ei ole ollut, etteivätkö suurpääoman edut olisi tulleet hoidetuiksi. Eduskuntavaalit ovat merkityksettömät ilman taistelua järjestelmän muuttamiseksi. Historiallisten kokemusten yhteenvedot osoittavat vaihtoehtoja olevan nykymenolle.

“Ken käy käsiksi osittaiskysymyksiin ratkaisematta ennen sitä yleisiä kysymyksiä, tulee tietämättään ehdottomasti törmäämään joka askeleella näihin yleisiin kysymyksiin.” -Lenin .

Riippuen valtaryhmittymien tarpeista, saatamme jatkaa nykyisen hallituksen kanssa seuraaviin vaaleihin, tai sitten tapahtuu jotain epätavallista. Tärkeintä on kuitenkin muistaa suuret kuviot harhauttavien ilmoitusten ja toimenpiteiden takaa. Kansanvalta, tuotantolaitosten ja pankkien sosialisointi odottaa meitä.

Olemmeko valmiit vastuuseen?