EU-lämmittelyt (6.6.14)

Esivalmistelut tulevia eduskuntavaaleja varten ovat valmiit. Vasemmistoliitto sai kannatustaan takaisin, ei vähiten oppositioon siirtymisen ja Li Anderssonin erinomaisen esiintymisen ansiosta.

Kärkinimet johtivat puolueen voittoon

Merja Kyllösen, uuden mepin, kannatus tiedettiin lujaksi, mutta olen silti yllättynyt, että yli puoluerajojen saavutettiin kannatusta hänellekin. Kyllönen on profiloitunut mediassa aivan vastakkaiseksi kuin millaisena hänet tavanneet ovat oppineet tuntemaan. En kokenut viisaana ratkaisuna kuvata Kyllöstä kiukkuisena emäntänä mm. postikorteissa. Huumorin rajoja venytettiin, mutta nähtävästi Suomalaiset ottivat provon hyvin vastaan.

Henkilönä toveri Kyllönen on hurmannut kanssaihmiset, huomioiden taitavasti ympärillään olevat ja ollen selkeäsanainen sekä näkyvän reipas. Mihin on ryhdytty, se on hoidettu.

Olen pettynyt toveri Anderssonin puolesta, odotin vakain mielin läpipääsyn olevan huomattavasti lähempänä. Varasijalta on kuitenkin hyvä ponnistaa, huomioiden Anderssonin sijainnin poliittisella kartalla. Liian aikaisin saatu vastuu tahtoo kertyä yli laitojen. Sopivissa määrin se kasvattaa ihmistä.

Li Anderssonin perehtyneisyyttä tai hyvää esiintymiskykyä ei tarvitse tässä toistella. Luottamus on saatu, ja keväällä läpipääsy eduskuntaan vaikuttaa selviöltä. Aika näyttää.

Vasemmiston kriisistä

Vasemmisto on kärsinyt aatteellisesta kriisistä ja luottamuspulasta yli kaksikymmentä vuotta. Suomessa SKDL:n työnjatkaja koetaan luopuneen aiemmista arvoistaan ja sulkeutuneen parlamentarismin tukahduttavaan syleilyyn.

Kyllä kansalaiset ymmärtävät ja arvostavat parlamentaarista työskentelyä. Konsensuksesta kiinni pitäminen hinnalla millä hyvänsä ei vain ole ollut kaikkien mieleen. Mieleen tulevat vaikkapa 1995, jolloin luokkapetturin (SDP) ja kansanvihollisen (KOK) kanssa Vasemmistoliitto lähti tekemään heikkoja päätöksiä. Kun teot ovat jääneet enemmän puheiden tasolle, on sytä katsoa peiliin. Vuoden 1967 päätös puoluetuesta “vapautti” puolueet rivijäsenistään, hävittäen ensin järjestötyön ja myöhemmin kansalaistoiminnan.

Toivotalkoot tuovat valoa Vasemmistolle?

Vasemmiston voitoksi mielletty tilanne EU-vaalien päätyttyä osoittaa objektiivisuuden pettämisen vaaran. Euroopassa on nähty kannatuksen nousua, mutta koska tämä perustuu väärille syille, kuten talouskriisille, voidaan kannatuksen perustusten nähdä horjuvan jokaisena vaalivuonna.

Askeleet ovat lyhyet, ja tavoitteet lyhytkantoiset. Tämä nähtiin jo 1800-luvulla sosialistien anellessa yhteiskunnallisia helpotuksia vallankumouksen luopumisen hinnalla.

Mutta uutta rakkauden punaista aatteellista valoa on uuden sukupolven myötä havaittavissa. Tinkimättömän periaatteelliset punavihreät nuoret alkavat kukkia luokkatietoisuuteen, aatteellisuuden saadessa uusia luokkavaiston terälehtiä.

Nyt saadun menestyksen tulee perustua jatkossa eri asioille, kuin miltä se alkoi. Tulokset saatiin korostamalla talouskriisin ja veroparatiisien esille tuomista, aatteen päiväpeitteen tuulettamisella ja jäsenrivistöjen yhteisöllisyyden kohentamisella. Mutta nämä ovat vain kiillotetta ilman yhteiskunnallisen muutoksen vaatimuksia.

Kokkolassa taantumus ilakoi

Kotikaupungistani kerron vain, että kultturelleiksi maalaisiksi itsensä profiloivat Ruotsinkieliset “kristityt” olivat valta-asemassa Kokoomuksen edustaessa modernia yläluokkaista pikkuporvaristoa. Jokainen ääni vasemmalle tuli yllätyksenä, lannistaen hiljalleen radikalismin kipinöitä. Demaritkin kärsivät, huolimatta vankasta kannatuspohjasta “Jutan kaupungissa”. Ehkä Antti Rinne tuli väärään saumaan aiheuttaen yksinomaan sekannusta puolueeseen. Demarien kannatuksen pudotus ei ole hyvä vassuillekaan.

Onnistuiko vaalityö?

Kärkiehdokkaiden hyväksi tehtiin oivallista työtä, mutta hyvien ehdokkaiden lista sai aikaan myös “paikallisten” ehdokkaiden “unohtelua”. Usko omaan puolueeseen on jäsenistöllä hakusessa, mikä näkyy kenttätyön puutteessa. Jos jatkuvasti kuulet baareissa ja toreilla, kuinka ku**pää Paavo Arhinmäki on, tai että kuinka oikeistolainen ja pa*ka Vasemmistoliitto on, ei ensimmäiseksi tule mieleen möläyttää omaa puoluekantaansa. Tämä ainakin Keski-Pohjanmaalla, alueella, jonne kansanedustajamme matkustavat “pienin” varauksin.

Vanhempi puoluekaarti onneksi säilyttää uskollisesti luottamuksen puolueeseen. Väestön ikääntyminen näkyy vasemmallakin; kuka osaisi tehdä ja delegoida, vaikka jotenkin talkoolaisia saataisiinkin?

Loppukevennys ja onnittelut

Vasemmistoliitto saavutti paikan EU::ssa ja yhteishenki kasvoi yli Suomen. Onnittelut!

Kun muistamme, miksi puolue on olemassa, ja mitkä lopulliset tavoitteemme ovat, olemme hyvällä tiellä.

Punalippu ylös.