Itsenäinen tuntematon

Itsenäisyyspäivänä muistellaan toisen maailmansodan (Suomalaisia) uhreja, sytytetään kynttilöitä ja katsotaan Tuntematon Sotilas sekä Linnanjuhlat. Sanoma Magazinesin kaltaiset mahtijulkaisut peittävät propagandallaan objektiivisen kritiikin.

Tuntemattoman sotilaan elokuvaversiossa Väinö Linnan sodanvastaiset teemat eivät pääse oikeuksiinsa. Linna pyrki leimaamaan sodan aivan oikein ylikansallisten pääomien luomaksi sekasorroksi, jossa mm. maanjako, resurssit ja aseteollisuus laitettiin uusiksi. Ajat eivät ole muuttuneet, mutta historiasta ei oteta oppia. Sehän olisi huonoa bisnekselle.

Sodan syyt olivat taloudellisissa intresseissä, eivätkä valtion suurmiehet välittäneet minkä ideologian tahdissa kansaa vietiin. Kunhan kuuliaisuus säilyi ja voittojen maksimoiminen jatkui. Kuten nykyisinkin, sodan hyödyt superrikkaille tahoille määrittelevät ulko -ja sisäpoliittiset tavoitteet. Miehitettyjen maiden markkinat avataan tänäkin päivänä valloittajien vientituotteille, miehitettyjen maiden asukkaat päätyvät valloittajien asevoimien ja yhtiöiden palvelukseen alhaisin palkoin.

Kuten ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa, geostrategiset pisteet rikkaine resursseineen halutaan yksityiseen määräysvaltaan. Sotien kustannukset ”sosialisoidaan” edelleen kansalaisille, ”jälleenrakentaminen” jaetaan sotakoalitioon osallistuville maille, ja voitot katoavat suurimpien yhtiöiden johtajille. Halpatyövoimalla riistetään luonnonvarat jne.

Sodat ovat aina olleet erinomainen keino johtajille rajoittaa kansalaisoikeuksia, näin varmistaen ihmisten nöyrän asenteen. Valtamedia ryhmittyy vallassa olevien taakse tuomiten toisinajattelijat ja luomalla propagandallaan voimakkaan kansallistunteen. Kun heimoaatteen läpitunkema kansankiihoittaja on synnytetty uuteen uljaaseen illuusion läpitunkemaan maailmaan, voidaan ryhtyä avoimesti ohjaamaan maailman työtätekevät ja muut sorretut toisiaan vastaan.

Tuntemattomassa sotilaassa on useita mieleenpainuvia kohtauksia, kuten alikersantti Lahtisen kommunismia agitoivat heitot, mutta eräs kohtaus kuvaa erityisesti sodan mielettömyyttä arjen tasolla. Suomalaiset astuvat nuoren naisen kotiin. Tämä ihmettelee katkerana, minkä vuoksi suomalaiset hyökkäävät hänen kotimaahansa. Molemmat osapuolet kokevat olevansa uhreja. Surullista kyllä, molemmat ovat oikeassa. Mutta he eivät ole toistensa uhreja, vaan ylikansallisten yhtiöiden ja pankkien, jotka ovat tämänkin sodan takana. ”Ryssä” ei todellisuudessa ole sen kummempi kuin suomalainen. Hän myös on maataan ja läheisiään rakastava, tavallinen ihminen.

Itsenäisyyden juhliminen onkin toinen juttu. Suomen oikeistoporvarit eivät halunneet itsenäistyä Aleksandr Fjodorovitš Kerenskin helmikuun vallankumouksen väliaikais’ hallituksen otteesta, eivätkä he halunneet tasavaltaa saati’ Neuvostovenäjän hyväksyntää, huolimatta että tämä oli ehtona länsivaltojen tunnustukselle ja kaupankäynnin varmistamiselle.

Todellakin, koska Suomen kansannousun tukahduttaminen 1918 ja jyrkkä diktatuurimieliala kuvastivat valtiomme tilaa ensimmäiset vuosikymmenet, voidaan aivan perustellusti puhua todellisen itsenäistymisen alkuprosessin alkaneen 1944.

Sosialistit ja kommunistit arvostavat sotaveteraaneja. Sosialistit ja kommunistit ovat isänmaallisia. Vankka luottamus Suomen kansaan ja huoli Suomen tuotannon että raaka-aineiden omistussuhteista ovat elävä esimerkki tästä. Suomalainen sosialisti ja kommunisti on vastuuntuntoinen ja ylpeä patriootti. Heidän isänmaallisuutensa ei ole sokeaa nationalismia, jossa kansainvälinen solidaarisuus hukkuisi itsekkyyden suohon. Sosialistit ja kommunistit ovat osa kansakunnan omatuntoa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää ja punalippu korkealla!