Kolme toivetta: koulutus, työ ja julkinen sektori

Työttömyys koskettaa edelleen yhä laajempaa väestöä, ei yksin alempaa sosiaaliluokkaa. Yliopisto -tai opistotason koulutuksen saaneet vanhemmat eivät voi tuudittautua lastensa aineellisen elämän varmuuteen. He eivät voi olla varmoja, että edes ahkeran opiskelun kautta heidän lastensa työnsaanti olisi turvattu. Tästä turhauttavasta tilanteesta nykyihmisillä on omakohtainen kokemus.

Kaikesta huolimatta on silti muistutettava, että koulutus antaa välineet työnsaantiin ja ihmisenä selviytymiseen yhteiskunnassa yleensä. Valistuneen sosiaalipolitiikan tulee korostaa, että työelämässä selviytyminen on vain osa ihmisen kohtaamia tulevaisuuden haasteita.

– Koulutus on pääoma, jolla sinänsä on itseisarvoa, kommentoi aikanaan kauppa -ja teollisuusministeri Pirkko Työläjärvi. Yhden asian oppiminen edesauttaa toisenkin oppimista.

Toisinaan hyvässä asemassa olevien kansalaisten kuulee vastustavan julkisen sektorin kehittämistä ja laajentamista. Erityisesti heidän odottaisi olevan korkeamman veroasteen kannattajia, sillä juuri nimenomaan heidänhän lapsilleen, tulevaisuuden lääkäreille ja insinööreille, olisi tuolloin turvattu työpaikka. Yksityinen sektori ei kasvavaa koulutettujen määrää kykene yksin työllistämään.

Yhteenvetona voimme todeta, että koulutuksesta leikkaaminen ja julkisen sektorin vastustaminen ovat tietämättömyyden, ahneuden ja asennevamman vastarintaa edistystä ja hyvinvointia vastaan. Julkisen sektorin suojeleminen ja kehittäminen ovat jokaisen kansalaisen etu.