Yhteinen asiamme

Kun aiemmin painotettiin pyrkimyksiä saada työntekijät ja työttömät kinastelemaan keskenään, niin nykyisin voi havaita tavoiteltavan lisäksi kunnan ja heikosti toimeentulevien ihmisten välien tulehtumista. Yhteiskunnalliset muutokset ovat menossa väärään suuntaan, jos palvelut kohdistuvat yksityistämisen toimesta jatkossa suuriin kaupunkeihin. Toimeentulon tasosta ja toimenkuvasta riippumatta ihmisten tulisi tuoda äänensä yhdessä esiin yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Heillä joilla on taloudellinen valta, on todellinen valta. Meidän mahdollisuutemme vaikuttaa talousrakenteisiin – valta vaikuttaa meitä koskeviin päätöksiin – työpaikalla tai arjessa, on estetty. Silloin kun koko kansa pääsee osalliseksi päätöksenteosta, voimme todella kokea yhteiskunnan päämäärät omiksemme.

Epämiellyttävä vieraantumisen tunne kaikesta ympäröivästä saa meidät epätoivoisina etsimään tarkoitusta metafyysisestä ja yhdenmukaisuudesta, näin aiheuttaen yksilöllisyytemme menetyksen. Juuri tämä vieraantuminen on yksi hallitseva osa kapitalistista talousjärjestelmää, järjestelmää, joka ei vastaa meidän pyrkimyksiämme. Kapitalistisessa talousjärjestelmässä ihminen on rakenteiden orja.

Erich Fromm (1900-1980) oli kansainvälisesti arvostettu saksalais-amerikkalainen psykoanalyyttisen opin kehittäjä, humanistifilosofi, sosialisti sekä tietokirjailija. Frommin mukaan ihmisen etsiessä poispääsyä epämiellyttävistä tuntemuksistaan hänelle jää kaksi vaihtoehtoa: joko hän alistuu ja omaksuu minän ulkopuolisia arvoja ja oman yksilöllisyytensä ylittäviä päämääriä tai hän pyrkii välittömään suhteeseen toisten ihmisten ja luonnon kanssa. Alistuminen ei pelasta ihmistä tästä negatiivisen vapauden esiin tuomasta ongelmasta, vaan alistuminen on luopumista yksilöllisestä minästä ja siten myös vapaudesta.

Kamppailu ylikansallista pääomaa ja talouden suuromistajien päätösvaltaa vastaan on yhteinen tehtävämme. Asennekulttuuri jota kapitalismi syöttää meille, että palkkariiston alla työtätekevät olisivat tulojen mukaan eroteltavissa toisistaan, ja että joku meistä olisi toista huonompi, on murennettava. Vaatimukset demokratiasta tulee ulottaa välittömästi talouden piiriin. Yksikin ääni kuuluu lujemmin kuin kymmenentuhannen hiljaa olevan, sanoi jo aikoinaan keisari Napoleon.

Tiheään tahtiin eri arvostetut tutkivat tahot tuovat esille, että valtion velka on keskitasoa Euroopan mittakaavassa ja valtion saatavat ovat mittavat. Rahasta ei ole pula, kansan edun mukaisesta poliittisesta tahdosta puolestaan on huutava pula. Valtion tuet kunnilta riistettyään päättävät tahot voivat osoittaa sortuvia kunnallisia palveluja sormellaan ja sanoa että vain yksityistäminen toimii. Tälläisillä yksinkertaistavilla, lyhytnäköisillä toimilla varmistetaan yhtiöiden voitot ilman työllistävää vaikutusta.

Vastavoimana olemme me, Suomen kansalaiset. Meidän tulee tukea toisiamme ja ammattiliittoja tavoiteltaessa oikeudenmukaista hyvinvointivaltiota, jossa myös taloudellinen demokratia kukoistaa. Punalippu ylös ja hyvää Vappua!