Liittykää yhteen! (julk. 13.01.2013)

On herännyt keskustelua,
että olisi tarvetta saada nukkuvat äänestäjät Vasemmiston kannalle. Siksi ajattelin aloittaa hajatelman vallankumouksellisen, ja en tarkoita aseellista sellaista, puolueen tarpeesta ja luokasta.

Kauhunäkymänä, joka tätä menoa käy toden, on että konservatiivit saavat muokattujen mieltensä tahdon läpi, ja päädymme kaikki George Orwellin kirjan ’1984′ maailmaan. Maailmaan, jossa ihmiset eivät uskalla edes ajatella muutosta valvovan “Iso Veljen” silmäin alla. Spontaani vastarinta olisi kuihtunut pois, ja miljardit ihmiset olisivat kuolleet “ylijäämän” puhdistuksissa. Vain maailman hallituksen päättämä määrä ahkeria muurahaisia jäisi palvelemaan eliittiä.

Usein ajatellaan, että työväenluokan taistelu on epätasaista, ei koskaan aina vain huonoa tai hyvää. Tavallaan tässä on pointtinsa. Useimmat työläiset luottavat aatteiden sekoitukseen. Samalla kun he äänestävät konservatiiveja, he suhtautuvat sympaattisesti ammattiliittoihin. He saattavat haluta lakkoa, mutta ovat huolissaan ammattiliittojen vastaisten lakien rikkomisesta. Samalla kun he näkevät maahanmuuttorajoitukset tarpeellisina, he vastustavat natseja. Väkeä on laidasta laitaan, vallankumouksellisesti ajattelevasta sosialistista konservatiiviin lakkorikkuriin.

Tässä kuvaan astuu vallankumouksellinen sosialistinen puolue, joka on oikeuksiensa puolesta taistelemaan valmiiden työläisten yhteenliittävä organisaatio. Organisaatio, jonka ensisijainen merkitys on antaa heille mahdollisuus saada enemmistö kanssatyöläisistä ryhtymään toimimaan.

He haluavat tuntea vastustajansa – hallituksen ja pomojen suunnittelmat, työnantajien strategian, ovatko he jakautuneet vai eivät. He haluavat tietää, miten tarttua argumentteihin, joiden tarkoitus on viivyttää taistelua. He haluavat liittää taistelunsa muihin, joilta he voivat saada tukea. He haluavat tietää työläisten taistelun kansainvälisestä kokemuksesta ja työväenliikkeen historiasta – siitä mikä johti voittoon ja mikä johti tappioon menneisyydessä.

Kaikki tuo vaatii sosialistista järjestöä. Se vaatii kokouksia sivistyksen ja keskustelun takia, taktiikan takomiseen ja solidaarisuuden järjestämiseen. Se vaatii lehden ja muita julkaisuja, jotka raportoivat ja analysoivat taistelua, joka välittää ajatuksia ja teoriaa. Se vaatii kokemuksen liittämistä luokkataisteluun. Tämä merkitsee organisoimista luokkamme taisteluiden yhdistämiseksi, aivan kuten konservatiivit, työnantajat ja hallitus yhdistävät luokkansa taistelussa. Lyhyesti, se vaatii sosialistisen puolueen.

Vain puolue, jonka jäsenet ovat selvillä strategiasta, voi katsoa kykenevänsä ajamaan riittävän tehokkaasti asiaansa ja saamaan siten puolelleen myös ne, jotka aluksi ovat vain puolittain samaa mieltä. Useat puolueet ovat tietenkin tarkoituksella muokattu edustamaan monien työläisten edustamaa ristiriitaista aatteiden sekoitusta.

Puolueet yrittävät tahallaan heijastaa tuota sekaannusta, koska niiden eduissa ei ole nostaa työläisten tietoisuutta ja taistelutahtoa, vaan voittaa vaaleja. Vaalien voittamiseksi kysymysten hämärtäminen ja ihmisten osittain muotoutuneiden aatteiden heijastaminen on vetävä, vaikkei aina menestyksekäs strategia. Puolue, jonka tarkoitus on järjestää toimintaa, ei voi kärsiä sellaista epämääräisyyttä. Sen on oltava yhtä mieltä periaatteistaan ja mentävä ulos ja esiinnyttävä niiden puolesta, vaikka se aluksi olisikin vähemmistössä.

Puolue ei voi olla heijastus luokan keskitietoisuudesta – sellainen vain tuottaa hämmennystä uudelleen heille, jotka ovat jääneet konservatiivien ja sosialistien aatteiden väliin. Väittelyä ei voi voittaa, jos on yhtä hämmentynyt kuin he ovat.

Vaikka sosialistisen puolueen ei pitäisikään sulautua muuhun työväenluokkaan, ei sen tulisi jäädä luokan ulkopuolellekaan. On osallistuttava taisteluun missä vain työläiset tai sorretut taistelevat takaisin.

Puolueen ei pidä saarnata tai olettaa tietävänsä kaikkia vastauksia. Johtamisen lisäksi täytyy kuunnella.

Vasemmistoliitolla on mahdollisuus olla tämä puolue. Puolue joka ei liukene itse luokkaan; saarnaamisen sijaan se voi johtaa. Vasemmistoliitto voi olla luokan muisti, sivistäjä ja järjestäjä.

Kysymys kuuluukin, onko Vasemmistoliitolla tahtoa ja kykyä lähteä tälle tielle? Äänestämällä sen näemme, ja jos tilanne sitä vaatii, voimme nousta vastarintaan saadaksemme äänemme kuulumaan. Paradoksi onkin, että siihen tarvitsisimme luokan yhteenliittävän puolueen. Toivomme viisautta organisaatiolta.