Marx ennen Marxia

Karl Marxin varhaistuotannon tutkiminen on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut noususuhteinen kapitalismin käydessä läpi jälleen yhtä taloudellista maksakirroosia, joka velkakirjojen suurkulutuksen ja teollisuuden ylituotannon seurauksena on jo akuutissa vaiheessa.

Siksi minusta on aiheellista tutustua kirjaan, jonka löysin hiljattain paikalliselta kirpputorilta.

Kyseessä on Reijo Wileniuksen, Marx ennen Marxia (Weilin+Göös 1966). Wilenius on ansioitunut kulttuurikeskustelija, Snellman-tutkija, sekä inhimillisen kasvatuksen puolesta puhuja.

Wilenius toimi kirjan julkaisun aikoihin Helsingin Kauppakorkeakoulun filosofian opettajana. Hänet nimitettiin filosofian professoriksi vuonna 1972.

Hänen muita julkaisujaan ovat muun muassa Nuorison kapina ja aikamme suunnanmuutos (1969), Snellmanin linja – henkisen kasvun filosofia (1978), ja Aatteiden maailma: Johdatus aikamme aatevirtauksiin (1982). Vuonna 1976 Wilenius sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon.

Tavoitteet ja johdanto

Kirjan ulkoasusta on vastannut Alfons Eder. Kangaspäällinen on punainen, ja keskellä kovakantista on iso musta M-kirjain. Kirja on heti ensisivuista alkaen esteettinen, selkeä kokonaisuus; sisällysluettelo on hyvin jaoteltu, kappaleet ovat sopivan mittaiset, ja kirjoittajan tyyli on helppolukuista olematta lukijaa aliarvioivaa.

Wilenius kertoo keskittyneensä Marxin ajattelun murrosvuosiin, jolloin nuori Karl muokkasi kehittämäänsä valtiollis-yhteiskunnallista katsomustaan. Selvästi jäsentynyt kansantaloudellinen teoria odotti vielä löytäjäänsä. Tavoitteena kirjalle voidaan pitää filosofisten yhtymäkohtien löytämistä vuoden 1843 ja vuoden 1844 Marxin väliltä.

Marxin elämä käydään kiitettävästi läpi filosofian siivilän. Saksan yliopistojen romantiikan tieteelliset harrastukset ja Hegelin filosofia, villi ylioppilaselämä ja kirjeenvaihto isän kanssa selostetaan tyydyttävästi huomioiden lukijan mahdollinen kokemattomuus kyseiseen aiheeseen.

I Valtion kritiikki – 1. Hegelin valtioteoria

Wilenius tuo lukijalle esiin kokonaiskuvan Hegelin filosofiasta. Hegel pyrki ymmärtämään valtiojärjestyksen vallitsevan kehitysasteen, mutta kritiikkiä hän sai kieltäytyessään harkitsemasta tulevaisuuden vaihtoehtoja; perustuslaillinen monarkia toimi Hegelin mielestä parhaiten kokonaisuuden, yhteiskunnan parhaaksi. Tähän, ja moneen muuhun, Marx tarttui rivakasti kiinni.

2.-3. Hegelin ’kumoaminen’, valtion ja yhteiskunnan ristiriita

Kirjoittaja olettaa, että Marxin väite valtion ja yhteiskunnan ristiriidasta viittaa oletukseen, että on olemassa objektiivinen, ’todellinen’ yleinen intressi, ’lajintahto’. Hegel myöntää ristiriidan, mutta ei kykene esittämään konfliktiin todellista ratkaisua. Marx huomauttaa tarkkanäköisesti, että Hegel sivuuttaa sen ainoan voiman, joka voi ’todellistaa’ valtion.

Hegel ei ota vakavasti huomioon, että valtiomuodon ja kansan itsetietoisuuden välille voi muodostua ristiriita. Tunnustaessaankin ristiriidan olemassaolon hän suhtautuu siihen triviaalina, toissijaisena, lähes merkityksettömänä asiana. Marx korostaa väkevästi, että valtiotietoisuus kuuluu kansalle. Kun monarkiassa kansalla ei ole lainkaan osuutta valtion muodostukseen, syntyy tästä luonnollisesti ongelma. Marx kritisoi Hegelin uskoa, että itsekkäät pyrkimykset ’kumoutuisivat’ patriotismiksi.

Kiehtovinta onkin Marxin näkemys, ettei mikään edustusjärjestelmä sovita vallitsevaa valtion ja yhteiskunnan ristiriitaa, ei edes yleinen (demokraattinen) edustusjärjestelmä. Vasta kaiken yhteiselämän ’valtiollistuminen’ voittaa uudella ajalla kehittyneen ristiriidan.

4. Poliittisen demokratian kritiikki

Hegel selitti, että säätyedustuslaitoksen kautta valtio tulee kansan tietoisuuteen ja kansa alkaa ottaa valtioon osaa. Tätä osallistumista Marx piti täysin riittämättömänä. Usko, että ’yksityisen ja erityisen edun mies’ voi edes hetkeksi muuttua ’yleisen edun mieheksi’, on Marxille puhtaasti naiivi ajatus. Huolimatta siitä, osallistuvatko kaikki kansalaiset asioiden käsittelyyn ja päättämiseen, vai antavatko he edustajiensa tehdä sen, on Marxille abstrakti kysymys. Kirjassa pohditaan Marxin ajatusta todellisesta valtionjäsenyydestä ja konkreettisesta määreestä. Kansalaisyhteiskunnan tulee olla Marxin mielestä todellinen poliittinen yhteiskunta.

II Yhteiskunnan kritiikki – 2. Ihmisoikeuksien kritiikki

Nykyvasemmiston kannalta mielenkiintoinen kappale on Marxin yhteiskuntakritiikki ’liberaaleja’ ihmisoikeuksia kohtaan. Vielä keväällä 1843 hän puolusti perinteellisen liberaalisen demokratian mukaisia ihmisoikeuksia, ihaillen Ranskan vallankumouksen tavoittelemaa ’vapaan ihmisyyden järjestystä’. Sekä Hegel-kritiikki että tutustuminen Jean-Jacques Rousseaun tuotantoon kesällä 1843 johtivat Marxin ihmisoikeuksien uudelleen arviointiin ja uuteen vapauden käsitteeseen.

Marx jakaa ihmisoikeudet kahteen lajiin. Poliittisiin oikeuksiin, joita voidaan käyttää vain kollektiivisesti, yhdessä toisten ihmisten kanssa, oikeuksiin, joiden sisällön muodostaa osanotto yhteiselämään, poliittiseen yhteiselämään. Toinen laji on varsinaiset ihmisoikeudet.

Marx käy retorista keskustelua valtion ja yhteiskunnan erottelusta, porvarillisen yhteiskunnan jäsenen ja todellisen ihmisen eroista, sekä yksilöstä yleensä. Toisin kuin John Stuart Mill, Marx ei näe yksilön vapauden ihmisoikeuksissa edistävän toisten ihmisten tai yhteiskunnan etua. Yksilön vapaudessa toinen ihminen ei ole hänen vapautensa toteutuma, vaan hänen vapautensa este.

”Mikään niin sanotuista ihmisoikeuksista ei ylitä egoistista ihmistä…” toteaa Marx lopputuloksenaan. Marx kokee liberaalisten ihmisoikeuksien asettavan yhteiskunnan keskushenkilöksi yksityisetuaan ajavan, yhteiselämästä eristyneen yksilön.

Loppupohdinta

Kirjassa haastavinta tottumattomalle lukijalle ovat mm. käsitteet yksilö, eheys, kansa, valtiontietoisuus, yleinen olemassaolo jne. jne. Hegelin filosofiaan perehdyttämällä kirjoittaja ohjaa lukijan karikkojen ohitse kohti Marxin ajatushautomoa. Kirjoitin vain osasta kirjan sisällöstä, mutta yleiskuva lienee selvä.

Marx ennen Marxia on erinomainen katsaus nuoren Marxin valtion, yhteiskunnan ja uskonnon kritiikin kehittymiseen kohti kansantaloudellista vaihetta. Suosittelen kirjaa lämpimästi.