”Talouden” kasvu vai kansan hyvinvointi?

Koska eduskunnan enemmistö ei hyväksy suurpääoman omistamien tuotantovälineiden, pankkien jne. kansallistamista, on tyydytty talouden kasvupolitiikan harjoittamiseen. Taloudellisen vallan ollessa yhteiskunnassa pääomalla, ja poliittisen vallan porvaristolla, (jota pääoma ohjaa) toimii kasvupolitiikka viime kädessä pääoman ehdoilla.

Vähäiset pyrkimykset tuoda suunnitelmallista ohjausta talouteen eivät pyri muuttamaan omistussuhteita. Ainoastaan silloin, kun yhteiskunta pääasiassa vastaa tuotannosta ja samalla yritys -ja työpaikkademokratiaa toteutetaan, voidaan puhua kansanvallasta talouselämässä, ja sen myötä toteutettavassa politiikassa.

Tuolloin voitaisiin keskittyä talouden ja koko yhteiskunnan kehittämiseen eliitin voittojen (”talouskasvun”) kasvattamisen sijaan.

Tämä on vain askel paremmalle tielle, joka nojaa vahvasti kansan enemmistön tahtoon. Yksin kansanvaltaisen politiikan eteen työskentelevät ”viralliset tahot”, kuten kansanedustajat ja virkamiehet eivät tähän pysty.

Ihmisten asenteiden puhdistaminen kapitalismin ideologisesta saastasta, ja kansalaisten innostaminen sekä kannustaminen mukaan poliittiseen päätösvaltaan kukin tahollaan, omien voimavarojensa mukaan, merkitsee paljon. Kansalaisvaikuttaminen ei ole turhaa toimintaa.

Talouden demokratisointi Suomen talouselämässä asettuu haastamaan yksityisen teollisuus -ja pankkipääoman aseman päättävänä tahona. On sitouduttava yhteiskunnan kehittämis -ja uudistamisohjelmaan, joka laajentaa kansan enemmistön oikeuksia ja valtaa yhteiskunnassa.

Demokratia vaatii taistelua, jokaiselta.