Postmoderni itsepetos (julk. 29.3.13)

Miten kävi eilispäivän idealistin, joka yhdessä yössä teki täyskäännöksen kääntymättä laisinkaan ja putosi laidan yli?

Kansanedustaja Mikael Jungner katsoo ideologian historiaan kuuluvana ‘yhden totuuden liikkeiden aikana’, ja häntä kiehtoo ajatus maailmasta aatteiden shoppauskeskuksena.

Rehtinä ex-kokkarinuorena hän antaa harkittuja vastauksia Nykypäivän toimittajalle. Hän korostaa monipuolista ajatteluaan poroporvarille tyypilliseen tapaan. -Kaikki on epävarmaa ja suhteellista, hän sanoo. Tuollainen “teorisointi” on ollut poroporvareille ominaista vuosisadat. Yhtäaikainen jumalointi kaikkea ylevää, romanttista ja “ihanteellista”, ja toisaalla halveksunta “raakaa materialismia” kohtaan.

-Tämä on postmodernismia ja tämä on taatusti hyvin ahdistavaa aikaa sellaisille, jotka haluavat ennustavuutta ja vakautta, ja niiden mukana tuomaa turvaa, Jungner selostaa. Tyypillinen esimerkki, kuinka porvari pitää ihmisen ansiona sivistymättömyyttä kaikessa, mikä saattaisi vahingoittaa kylläistä olemassaoloa. Kansanedustaja on joko täysin sokea, tai tietoisen petollinen asiasta, että nimenomaan nykyinen kapitalistinen tuotantojärjestelmä on tuonut mukanaan epävarmuuden ja ahdistuksen ihmisten elämään. Samalla kun Jungner painottaa markkinatalouden autuutta ja SDP:n historiallisen lujaa yhtenäisyyttä, hän kieltää kapitalismin ennustavuuden ja sosialististen vaihtoehtojen tuoman vakauden.

Distributismiako miksu kaipaa, vai miksi muuten hän sanoo, että: -Oikeisto ei ole Suomessa ollut ikinä poliittisesti niin heikko kuin nyt. ..Ja että.. -Jos 1980-luvulta katsottaisiin, näyttäisi siltä, että 80% suomalaisista on järjestäynyt kuuteen erinimiseen demaripuolueeseen.

Ja tämä mies katsoo elävänsä modernia, rationalistisesti etenevää elämää kohti vapaan ja edistysmielisen markkinatalouden pihviravintolaa, jossa puoluekurille ei ole tarvetta, vastakkainasettelu on katoava luonnonvara, ja huolimatta aatteiden pirstaloitumisesta ympäri maailmaa Suomen poliittinen linja muuttuu arvopuoluenäkökulman havaitsevaksi. Hmm, totean.

Milloin Suomen Demokraattinen Puolue luopui sosialismista?

Nykypäivä kirjoitti 28.03. näin:
“Sosialismi ei ole enää tavoite, johon pyrittäisiin tähtäämään demokraattisen prosessin keinoin. Jungnerille se ei ole ikinä ollut tavoitteena. -En ole itse minkään sortin sosialisti. Inhimmillinen markkinatalous on se pihvi. Markkinatalous on se, joka toimii“, kuvaa Lipposen entinen erityisavustaja. Näin voivat nekin, jotka toivoivat demarien ajavan työväen asioita reformien kautta, ohjaavan lakimuutoksin yhteiskuntaamme oikeudenmukaisemmaksi tai demokraattisemmaksi eli sosialistisemmaksi, heittää pyyhkeen olalle. Ei sentään kehään, sillä ainahan kansalaisliikkeitä ja muita puolueita esiintyy yhteiskunnassamme.

Monet ovat vain unohtaneet,että Paavo Lipponen ilmoitti vuonna 1999, että sosialismi suomessa oli saavutettu, and that’s it. Mitäpä tässä sitten etujaan ajamaan tai kurjuuttaan valittamaan, vai kuinka?

Oikeisto saattaa rakoilla ikuisen vallan tuskassaan, mutta SDP:n yhtenäisyydestä on turha tulla puhumaan saati kirjoittamaan julkisuuteen, kun jokainen voi havaita asioiden todellisen laidan. Kauniita sanoja puhuvat poroporvarit ovat valmiit esittämään alhaiset ja rajoittuneet tarpeensa ‘pään ja sydämen’ tarpeiksi. Halukkaasti yli puoluerajojen he olisivat taistelijoiden maineessa taistellen kuitenkin aina vatsansa puolesta eivätkä vähäosaisen toverinsa puolesta.

Idealismin he ymmärtävät yleisenä ihmisrakkautena ja ylipäänsä ‘parempana maailmana’, johon hän saattaa uskoa kunnes on vararikossa tai krapulassa, ellei molemmissa. Itsekkäiden yksityisomistuksellisten etujen taisteluiden tasapainoksi, joita tietysti myös hyveiden joukkoon parhaimman mukaan nostetaan, porvari tuo hyväntekeväisyyden valheellisen syvämietteisyyden ja mauttoman ylvästelyn aseen. Kuvottava matalamielisyys ja syvää sääliä herättävä naiivius leviävät kapitalismin oloissa.

Mutta on myös vaihtoehto.

Karl Marxin luova ja edelläkäynyt ajatus elää ja taistelee planeetallamme.

Niin tiedemiehen, filosofin, kuin poliitikon toiminnassa, se edistää jokaista ihmistä ympäri maailmaa tiedostamaan paikkansa elämässä ja yhteiskunnallisessa taistelussa. Se vapauttaa maailman sosiaalisesta kuonasta, pelastaa ihmiskunnan sodilta, kärsimyksiltä, kurjuudelta, nälänhädältä ja epäoikeudenmukaisuudelta.

Sosialismi tekee elämän koko maapallolla elämän arvoiseksi.

Ps. Ja kuinka kävi laidan yli pudonneen idealistin?
Hän oli eksynein heistä kaikista.