Shakkiprinssi pohjolasta (julk. 3.4.13)

Shakkimaailma on ehtinyt jo muutaman päivän totutella ajatukseen pelin historian ensimmäisestä skandinavisesta MM-haastajasta. Aiemmin shakkikruunun tavoittelu jäi, kuten sanotaan, hius’ karvan varaan, ja joku toinen pääsi haastamaan hallitsevan mestarin.

Lontoossa pelattiin maaliskuun 14. ja huhtikuun 1. välillä kandidaattiturnaus, jonka voittajalle oli luvassa pääsy maailmanmestaruus otteluun istuvan shakkikuninkaan, Intialaisen Viswanathan Anandin kanssa.

Yhä nuoremmaksi käyvässä lajissa 42-vuotias Anand on jo yhden sukupolven dinosaurus, joka on pelannut MM-ottelussa mm. niinkin kuuluja nimiä vastaan kuin Anatoly Karpov ja Garry Kasparov. Maailmanmestari Anand on ollut vuodesta 2007, puolustaen menestyksekkäästi titteliään suurmestareita Vladimir Kramnikia, Veselin Topalovia ja Boris Gelfandia vastaan. Heistä Bulgarialainen Topalov ei ollut mukana Lontoossa.

Entäpä tuleva haastaja? Hän on syntyjään Tønsberg‘in kaupungista, Norjasta. Kaupunki on skandinavian vanhin olemassa oleva, ja muinaisella kylällä on jännittävä historia. Sanotaan, että kaupungilla on ollut tärkeä paikka kuninkaiden teossa ja itse Harald Ensimmäinen piti hovia siellä. Edesauttoiko viikinkitausta nuorta haastajaa menestykseen? Kuka tietää.

Mutta asiassa pysyäksemme… Sven Magnus Øen Carlsen syntyi 30.marraskuuta 1990. Hänen vanhempansa olivat Sigrun Øen ja Henrik Albert Carlsen, molemmat insinöörejä ammatiltaan. Perhe vietti vuoden Espoossa, ja sitten Brysselissä, minkä jälkeen vuonna 1998 he palasivat Norjaan. Magnuksen ollessa viiden vanha, hänen isänsä opetti hänelle shakin säännöt, huolimatta pojan vähäisestä kiinnostuksesta.

Ensimmäinen shakkikirja johon Magnus tutustui, oli Tanskalaisen suurmestarin, Bent Larsenin (1935-2010) “Löydä Suunnitelma“. Pelailtuaan läpi pelejä ja harjoitusasemia, lähti kahdeksan ikäinen norjalainen ensimmäiseen turnaukseensa, Norjan mestaruuden nuorten divisioonaan, ja saavutti mukavasti menestystä saavuttaen pistesaldon 6,5/11.

Aluksi Magnus sai treenitukea norjalaiselta suurmestarilta Simen Agdesteinilta, mutta vuonna 2000 Agdestein esitteli kehittyvän nuorukaisen Torbjørn Ringdal Hansenille, kansainväliselle mestarille ja entiselle Norjan nuorten mestarille. Hänen kanssaan Magnus alkoi todella edistyä orastavalla urallaan, saavuttaen alle vuodessa yli tuhat Elo-vahvuuspistettä. (Tohtori Arpad Elon kehittämä vahvuusluku on ollut maailman shakkiliiton Fiden käytössä vuodesta 1970.) Läpimurtona nuorelle Magnukselle pidetään Norjan nuorten joukkuemestaruuskisoja syyskuussa 2000.

Carlsen tuli pian tutuksi shakkimaailmalle nopeanshakin turnauksia kiertävänä koululaisena, ja hänen suurmestarin tittelin metsästyksestään. Kuuluisaksi tuli hänen pikapeliottelunsa Kasparovin kanssa, jonka jälkeen hän kommentoi pelanneensa kuin lapsi.

Kasparov päätyi myöhemmin, 2009, puoleksi vuodeksi valmentamaan vajaa parikymppistä shakkitähtöstä, joka jätti jäljen kumpaankin. Tämä kuitenkin osoitti Kasparovin arvostuksen Carlsenin potentiaaliin kehittyvänä pelaajana. Carlsen on tämän jälkeen nähty Kasparovin oppilaana, mikä on lievästi sanoen liioiteltua huomioiden käytetyn ajan, ja kuinka he toisiinsa suhtautuivat treenisopimuksen päätyttyä. Kumpikaan ei ollut innokas jatkamaan sopimusta, ja Carlsen näki saaneensa vain vähän konkreettista apua. Kasparovin lopetettuaan uransa 2005, Magnus näki entisen suuruuden jääneen liikaa teoreettisessa keskustelussa jälkeen. Taktisesti hän piti itseään vähintään samanarvoisena ex-maailmanmestarin kanssa.

Itsetunnon puutteesta ei Magnus Carlsenia ole koskaan voitu syyttää, ja uran alussa ahkerasti työskennelleet avustajat takasivat hänelle hienoja lyhytvoittoja, kuten Sipke Ernstiä vastaan Alankomaissa pelatussa Wijk aan Zee’n turnauksessa 2004. Kaikkialla shakkilehdet ylistivät Magnuksen taktista kyvykkyyttä, mutta hänen todellinen osaamisensa odotti vielä esiintuloa.

2009 Carlsenista tuli 18-vuotiaana ja 336 päivää vanhana viides koskaan joka eteni vahvuusluvun 2800-yli. Tammikuussa 2010 Carlsen nousi shakkimaailman vuosien kärsimättömän odotuksen jälkeen FIDEN virallisen maailmanlistan kärkeen, ollen samalla nuorin koskaan listaykköseksi noussut pelaaja. Edellinen pelaaja oli ollut Kasparovin (virallinen) ex-oppilas Vladimir Kramnik (synt.1975). Tammikuussa tänävuonna (2013) nähtiin uusi ihme wonderboylta, kun Carlsen rikkoi Kasparovin vuoden 1999 vahvuusluku-ennätyksen, 2851, yltäen lukuun 2861. Tämä herätti paljon keskustelua, koska reilun neljänkymmenvuoden aikana Elo-järjestelmä kärsi paljon inflaatiosta, ja jotkut sanoivatkin kymmenen vuotta vanhoihin lukuihin voivan lisättävän 50, jopa 100 vahvuuspistettä. Joka tapauksessa Magnus Carlsen jatkoi voittokulkuaan kuin Aleksanteri konsanaan.

Vuosien varrella Carlsen kehittyi hiljalleen itsenäisemmäksi ja tasapainoisemmaksi turnauspelaajaksi. Hänen tyylinsä alkoi muodostua hänen omakseen eikä ainoastaan heijastumaksi hänen valmentajiensa luonteista. Häntä verrattiin mm. sellaisiin kuuluisiin asemallisen pelitavan omanneisiin pelaajiin, kuten José Raúl Capablancaan ja Vasily Smysloviin. Magnus oppi arvostamaan pelin kombinatiivisten ominaisuuksien ohella shakin syvempää ulottuvuutta, joka kätkeytyi petollisten manoveerausten varjoihin. Magnus otti pelin urheiluna, ja ryhtyi tarkastelemaan shakkilaudalla käytävän taistelun toimintatapoja yhä yksityiskohtaisemmin ja konkreettisemmin.

Skandinaavisen järjen läsnäolosta huolimatta Carlsen on edelleen hyvin intuitiivinen käytännönpelaaja, jolta on turha odottaa selitystä pelin jälkeen, miksi hän kulloisenkin pelisuunnitelman valitsi. Hän ei ole maailman luovin pelaaja, jonka pelikokoelmat koristaisivat shakkifanien hyllyjä tästä ikuisuuteen kauniiden peliensä vuoksi, mutta tappavan selkeä hän on, ja tämän päivän “vain voitto merkitsee” -maailmassa hän on kerännyt kiitettävästi pisteet kotiin.

Lontoossa siis nähtiin shakkihistoriaa. Osanottajat oli kerätty erinäisin perustein, kuka vahvuuslukujen, kuka maailman cup -menestyksen perusteella, kuka tietää. Nämä asiat ovat edelleen shakinharrastajille hieman usvaiset johtuen eksentrisen luonteen omaavasta FIDEN presidentistä Kirsan Nikolajevitš Iljumžinovista, jolla on ollut vuosia kestänyt kokeiluvaihe liittyen haasteotteluihin/turnauksiin. Mieshän tuli viimeksi julkisuuteen 2011, kun hän vieraili NATO:n useita viikkoja pommittamassa Libyan pääkaupungissa Tripolissa. Shakin maailmanliiton katsotaankin yleisesti olevan huonoissa käsissä, mutta diktaattoreja on ollut tunnetusti vaikea kammeta tuoliltaan. Mutta pääasia shakkimaailmalle oli, että Lontoo oli menestys. Pelaajat väsyivät loppua kohden ja tämä vaikutti pelitasoon, mutta tarjosi jännitystä viimeiselle kierrokselle saakka.

Turnauksen sponsoroi öljy-yhtiö Azerbaidžanista nimeltään SOCAR.
Voittorahoja jaettavaksi varattiin kaiken kaikkiaan 510,000euroa.

Osanottajat olivat; (lopputulos)
Vladimir Kramnik, Venäjä 8,5/14
Magnus Carlsen, Norja 8,5/14
Peter Svidler, Venäjä 8/14
L. Aronian, Armenia 8/14
A. Grischuk, Venäjä 6,5/14
B. Gelfand, Israel 6,5/14
V. Ivanchuk, Ukraina 6/14
T. Radjabov, Azerbaidžan 4/14

Niin, perinteisellä pisteiden laskulla/vertailulla Vladimir Kramnik olisi tehnyt näyttävän paluun puolen vuosikymmenen jälkeen MM-otteluun, mutta tässä tapauksessa turnauksessa huomioitiin enemmän voittoa saavuttanut (Kramnik 4, Carlsen 5). Katkeraan loppuun taistelu jatkui, sillä viimeisellä kierroksella Carlsenin hävitessä oman pelinsä, Kramnikille olisi riittänyt tasapeli pelissään Ivanchukia vastaan. Toisaalta, voisiko parempaa harjoitusta nuorelle kehittyvälle pelaajalle olla kuin MM-ottelu? Ja toivottavaa olisi myös, että skandinaviasta alkaisi pulputa uutta innostusta tätä hienoa peliä kohtaan.

Ja kuka viimeksi oli näin lähellä shakkikruunua? Ettei vain ollut aiemmin mainittu Bent Larsen Tanskasta, nelinkertainen MM-kandidaatti, joka myllersi shakkimaailmaa 1960-luvulla. Sattumaako?