Työväenvallankumous 1918 (Vappupuhe Kruunupyy Åsenin muistomerkillä)

Hyvät Toverit

Yhteiskunta on nykyään paljon joustavampi kuin vajaa sata vuotta sitten. Mutta sen uusiutumisprosessi ei ole taattu. Yhä uudelleen kohtaamme taantumukselliset voimat, jotka meidän on aina uudestaan kukistettava.

Kuohuva viha, kypsä pyrkimys parempaan ja halu vapautua menneisyydestä ajoi aikanaan myös vuoden 1918 kansan työtätekevän, enemmistön, vaatimaan muutosta. Porvarilliseen näennäisdemokratiaan tyytymättömät talonpojat ja liberaali älymystö yhdistyivät.

Kuten nykypäivän Kreikassakin, jossa kukaan työtätekevä ei halua tai toivo aseellista konfliktia, samalla tavoin vuoden 1918 tapahtumat eivät olleet verenhimoisten työläisten pitkien haaveiden täyttymys. Kapinaan noustiin, koska muuten olisi uhannut nälkäkuolema tai maaorjuudessa nääntyminen.

Huolimatta voittajien historian kirjoituksista ja tasavallan hyvinvoinnin alasajosta, sekä demokratian rajoittamis’ pyrkimyksistä kautta aikain’, ovat ajat parantuneet työväenvallankumouksen ajoista. Vallankumoustaistelun ensi tappioiden eräs saavutus on eittämätön; ensi-isku suurpääomalle ja herätyssoitto osaansa tyytyneelle työväestölle.

Muistamme työväenvallankumouksessa teloittamalla surmattuja tovereitamme, ja lupaamme tehdä kaikkemme, että heidän uhrinsa myötä saavutettu hyvinvointivaltio palautetaan korkojen kera. Sosialistinen vallankumoustyö jatkuu. Kiitos toverit.