Tampereen jälkeen (julkaistu 11.6.13)

Vallankumous ja demokratia ovat olleet läpi porvarillisen ideologian historian leimatut yhteensovittamattomiksi. Perusteluna on kuultu käsitys, että pieni kapinaryhmä asettaa pyrkimyksekseen räjäyttää demokraattinen valtiojärjestys ja hallitusvalta sekä pystyttää pienen ryhmän diktatuuri. Syyte eräänlaisesta punafasismista asetetaan vastakkain väitteen kanssa, että porvarilliset ideologit ja puolueet edustaisivat länsimaisen demokratian parhaita perinteitä, ollen vapauden puolustajina eturintamassa.

Tälläiset näkemykset ovat vaikuttaneet sekä sosialidemokraatteihin että vasemmistolaisiin. On tyypillistä havaita, että rauhanomainen eteneminen sosialismiin (ja tämän kautta kommunismiin, huom.) verrannollistetaan yksistään parlamentaariseen toimintaan. Luottamus “edustukselliseen” demokratiaan, samaan aikaan kun monopolimahtikoneistot varmistavat tuotantovälineiden yksityisomistuksen ja yhteiskunnallisen tietoisuuden muotoutumisen tukahduttamisen, on toisaalta valtava hallituksessa, ja toisaalta kansalaisluottamus politiikkaan heikkenee kuitenkin jatkuvasti.

Vasemmistoliiton toivoo heräävän demokratian nopeaan kehittämiseen. Kansalaistoiminnan tukeminen ja edistäminen ovat kasvussa. Kentälle on mentävä, syvien kansanjoukkojen keskuuteen.

Tampereella järjestetyssä puoluekokouksessa 8.-9.6. saatiin uutta verta Vasemmistoliiton suoniin. Puoluekokouksesta on luettavissa tarkempia selostuksia toisaalla, kuten vasemmistoliiton kotisivuilta. Muutamia mainintoja lausuakseni, kerron tunnelman olleen katossa ja välillä puolueväki intoutui yksittäisissä suosionosoituksissaan henkilöpalvontaa muistuttavalle tasolle. Organisointi tökki paikoin, kuten esimerkiksi ääntenlaskennan yhteydessä, mutta kokonaisuutena homma pysyi hyvin hanskassa huomioiden kokouksen lyhyen ajankeston.

Kirjamyynti oli edustavaa, ja useita järjestöjä saapui paikalle esittelemään toimintaansa. Henkilökohtainen päämääräni, käynti Lenin-museossa, onnistui kauniin kesäisessä ilmassa. Huhut museon toimitilojen muutosta nykyisestä Työväen Teatterista herättävät huolta, mutta katsotaan kuinka käy. Leikatakseni kirjoitukseni kiireen vuoksi poikki, esitän huoleni vasemmiston toiminnan suunnasta hallituksessa ja kentällä. Toivon, että uusi puoluesihteeri Marko Varajärvi saa työrauhan ja kaiken johdon tuen toiminnassaan.

Odotukset uuden puoluejohdon suuntaan ovat kovat. Jos puheenjohtajamme uskottavuus kasvaa julkisuudessa, saatamme yllättää itsemme. Peukut, ja se punalippu, pystyyn.