Uskon, että suomalaiset ovat poikkeuksellisen kiinnostuneita siitä, mitä muut heistä ajattelevat. Tämä saa ihmiset toimimaan niin, että he tekevät asioita, jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä, jolloin he sulautuvat vähin äänin massaan. Tai sitten he tekevät asioita ensisijaisesti muita varten ja vasta toissijaisesti itseään varten ja näin huomaamattaan huonontavat omaa elämäänsä.
Itse olen ollut juuri tällainen muiden mielipiteistä erityisen kiinnostunut henkilö. Jälkikäteen asiaa miettineenä olen ymmärtänyt, miten paljon minulla meni energiaa siihen, että piti miettiä miten missäkin tilanteessa tulisi käyttäytyä, puhua tai toimia, jotta en tekisi sellaista, mistä toinen ihminen ei pitäisi. Nyt kun olen päästänyt asiasta irti, voin olla rauhallinen ja täysin rentoutunut eri tilanteissa. Pidän enemmän huolta itsestäni ja pohdin asioita myös omalta kantiltani. Tämä ei tarkoita sitä, että olisin töykeä tai itsekeskeinen munapää. Hyvät käytöstavat ovat eri asia kuin pohtia koko ajan riitänkö toiselle ihmiselle.
Tämä ilmiö näkyy erityisen hyvin ihmisten omassa rahankäytössä. Ihmiset ostavat tavaroita saadakseen toisten ihmisten hyväksynnän, ei sen takia, että tavarat olisivat heille merkityksellisiä tai tärkeitä. Ihmiset ajavat itsensä vaikka velkavankeuteen vain sen takia, että ulkoisesti kaikki näyttäisi olevan tiptop. Suomessa yksi parhaista esimerkeistä on oma asunto. Koska on yleisesti hyväksyttävää omistaa oma asunto - joidenkin mielestä se on jopa paras asia, minkä ihminen voi tehdä elämänsä aikana - ihmiset laittavat siihen rahaa kiinni niin paljon kuin mahdollista, ajattelematta, haluavatko he todella tehdä näin tai onko se taloudellisesti heille järkevää.
Vuosien myötä olen ymmärtänyt paremmin ja paremmin, että kasvava rahan määrä ei tule koskaan paikkaamaan sitä henkistä tyhjiötä, mikä meissä mahdollisesti on. Vaikka saisit ostettua kaikki maailman tavarat, mitä ikinä toivot, se on vain laastari haavan päällä. Itse haava paranee tutkimalla itseään ja etsimällä sen asian, mitä haluaa edistää tässä maailmassa. Minä olen sen löytänyt. Tiedän, että sinäkin voit.
Kirpeää syysviikonloppua
Terhi