Hassu juttu, kun asiaa ajattelee enemmän.. Mä oon varmaan (TAAS kerran) ajatellu liikaa, mutt tää on täynnä vastakohtia, ristiriitaisuuksia. Sitä ei selitä yks eikä kakskaan lausetta... Joku kysyi, ett jos mä en oo fani, ni mikä mä sit oon..?!?
Kai mä oon jonkin sortin kaveri. Mä haluaisin sanoa ystävä, mutt sä et varmaankaan oo ihan samaa mieltä asiasta, joten ehkä me ei olla vielä ihan niin pitkällä. Mä rakastan sua, mutt en oo rakastunu suhun (En uskoakseni ainakaan.. enää.). Mä en panis pahakseni "pientä säätöä" sun kanssa, mutt jos sä oot onnellinen jonku muun ku mun kanssa, ni hyvä niin. Sä oot helvetin hyvä tyyppi, mutt välillä niin ärsyttävä, ett voisin vedellä sua ympäri korvia oikein olan takaa. Hetkeäkään miettimättä mä luottaisin henkeni sun käsiis ja ihan yhtä nopeesti luopuisin siitä, jos sillä säästäisin sun henkes..
Mä rakastan sussa sitä, mitä sä saat mussa aikaan. Sun läsnäollessa, sun seurassa mun hartiat tipahtaa 10 senttiä alaspäin eikä stressistä oo tietookaan. Pelkkä ajatus susta saa mut virnuilemaan (hyvällä, ei pahalla). Sun seurassa mä tunnen voivani olla oma itseni, mä voin puhua kaikesta maan ja taivaan välissä ja sen ulkopuoleltaki. Sun kaveripiirissäs on muitakin samanlaisia. Mä lasken puolustukseni alas siinä porukassa. Ihan liian alas.. Ja mä rakastan jokasta sekunnin sadasosaakin niistä hetkistä. Me ollaan parhaimmillaan yhdessä ku Sisko ja sen veli.. pahimmillaan.. me ei varmaan edes tunneta semmosta käsitettä.. =)
Fani mä en oo (Siitä ei edes neuvotella!), eikä mulle varmaan löydy mitään muutakaan lokeroa, johon mut vois laittaa..
"..for every love letter written - there´s another one burned.."
Heart´s of gold