....

hymyni on pakannut laukkunsa ja muuttanut argentiinaan...ei ole hymyä näkynyt toissapäivän jälkeen. hymy on aivan yliarvostettu asia...kaverit alkaa huolestua, koska tälläistä ei koskaan tapahdu. Se että päivänsäde lakkaa hymyilemästä on verrainnollinen siihen että tulivuori puhkeaa keskellä malmin toria...
toisekseen alan kuihtua kasaan...kun on paha mieli ei tee ruokaa mieli ja nyt on kolmas päivä syömäti=/...ei hyvä...eilen kuului käsky "sun täytyy syödä!!!"..."no, mä syön ehkä huomenna jotain"...lupaavaa...
kolmanneksi mitä yleensä teen jos on sydänsuruja...mistä itseni löydän?metallisoturin luota...mutta nyt en mene, en, en , en !!!!

pitäisi kai olla hyvillä mielin että on hajalla, tämähän on kuitenkn kasvattava kokemus...mutta en vain jaksa...

lisäys klo 12.20...

Nyt riitti tämä murheen paatos!!!!!suuttumuksella irti surusta ( siinä uusi kurssi marttakerholle)... loukkasin ihmistä, en edes tahallaan ja tsiljoona kertaa anteeksi pyytänyt...arh!!! päätin jo viisi vuotta sitten että mua ei enää kohdella huonosti, enkä enää ikinä anna kenenkään pallottaa mua. En aio aloittaa nytkään...piste!!!!

nyt mä haen hymyni jostain takaisin...tulkoon vaikka pikalennolla=)...ja sitten kauppaan, mä tarvitsen ruokaa. ponnarit pörhölle ja musiikki täysille=) ( 69-eyes rules!!!=)......olen kaiken lisäksi kuumeessa ( ja yskässä), ei tehnyt surumieli sitä helpommaksi.
tyttökin palaa kotiin tänään, huomenna sekin saa jäädä kotiin, ei tartte mennä tarhaan.
nyt sen hymynmetsästykseen=).sitä on jo iso ikävä.mikäs se olikaan argentiinan suuntanumero?=)