on se outoa että voi tuntea olonsa surulliseksi menettäessään jotain, mitä ei ole edes omistanut, eikä ole halunnutkaan omistaa....
on se outoa että voi tuntea olonsa surulliseksi menettäessään jotain, mitä ei ole edes omistanut, eikä ole halunnutkaan omistaa....
juu, viime yönä ei muisku-unista ollut puhettakaan. Näin vain mummoista unta koko yön=)...työelo valtaa unetkin, ihan selvästi=).
horoskooppi sentää lupasi että tänään elämääni astuu uusi rakkaus, tai ainakin rakkauseloni saa ihan uuden käänteen=D. Saas nähdä, ehkei vielä vihkikappelia kannata varata=)...
se unisuudelma sai mut mietteliääksi koko päivän ajaksi. Ulkoisesti olen ollut oma pirtsakka itseni, mutta heti kun sain hetken yksin vaivuin omiin ajatuksiin. Muistot veivät vuosien taa...
olin 15vee, kun minä ja kamuseni käytiin usein terapiassa (baari jota ei enää ole) juomassa teetä ja viettämässä aikaa. Jouduttiin kyllä lähtemään heti kun kello löi yhdeksän, mutta ei se haitannut. Siellä oli toissä JJ, vaaleatukkainen enkelinassu johon mun kaveri oli totazlisen rakastunut. Se oli sen "oma baarimikko" =). Kerran sitten keväällä mentiin terapiaan koulun jälkeen ja oven edessä oli joku kundi maalamassa sitä. Meinasin törmätä siihen ja se katsoin mua ja mä hukuin sen silmiin. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt, ainakin tunniksi, vaikkei se sitä tietenkään tehnyt. Olin kohdannyt peikkopojan=).
Siitä tuli sitten mun baarimikko ja olin toivottoman ihastunut siihen. Kundi oli oulusta ja mua 9 vuotta vanhempi...en siis voinut elätellä kamalasti toiveita sen suhteen. silti olin sekaisin siitä kuin käkikello=). se oli ihana, vihrewäsimmuinen peikkopoika, ikuinen taivaanrannanmaalari.huokaus! Mutta...eräs ilta se olikin vapaalla ja juteltiin päälle kolme tutia tiskillä. kun kello tuli yhdeksän ja piti lähteä heitin vitsinä..
"mennäänkö teille vai meille?"
"mennään meille."
"siis teille?"
"niin, meille"
"siis että me mennään teille????"
"niin, mennään meille"
"teille???"
"meille..."
en meinannut uskoa että se oli tosissaan, mutta menin sitten sen matkaan ja pussailtiin koko yö=).vuotta myöhemmin toisen kerran. Kun jokunen vuosi myöhemmin puhuttiin jutusta, ja kerroin että olin silloin siihen ihastunut. Ja se kertoi että oli muhun, mutta mä olin liian nuori=/. Kun mun avoliitto ja kihlaus purkautui ja oli 20v niin tapailtiin jonkinaikaa, mutta mä en pystynyt. Se oli muuttunut ja niin minäkin. Ja viiden vuoden takaisen välittämisen varjolla ei pötkitä pitkälle.
tapasin sen toissavuonna meripäivillä. Kundi on totaalisen erilainen kuin silloin, mutta silti muistin miksi siihen niin kovasti ihastuin, kun katsoin sen silmiin ja näin sen ikipilkeen silmäkulmassa ja sen veikeääkin veikeämmän hymyn=).
en haikaile aikaa takaisin, enkä toivo että olis käynyt toisin. Muistan silti aina ja ikuisesti sen vuosien takaisen peikkopojan joka ikuisesti elää muistoissa, muuttumattomana ja rakkaana=).
(hitsi mitä paatosta=D...)
juuri ennenkuin heräsin kellon kukuntaan ( hemmetin herätyskello!!!!!) näin unta jossa sain suudelman. Enkä tavallista suudelmaa vaan mahdottoman tunnepitoisen suudelman, joka salamana toi mieleeni kundin vuosien takaa, ja vanavedessään pari muuta, joilta semmoisen suudelman olen saanut. ne pari muuta eivät ole niin tärkeitä, mutta se ensimmäinen joka iski kuin salama...huokaus...=)...
uni piti mua vallassaan koko duunimatkan ja pitää vieläkin...haikea olo ja mietintä saanko ikinä kokea samanlaista suudelmaa eloni aikana????
...kuin pienen tytön kiukuttelulla???hempukka oli hitusen kärtsy tytteli aamulla. Mutta heti kun pääsi pulkan kyytiin oli taas oikea anna aurinkoinen=). Alkoi heti iloinen lallatus kuulumaan selän takaa=)...
mun työmatka senpuoleen ei mennyt ihan putkeen. Kirmasin asemalle vain huomatakseni että "juna meni jo...". Seuraava ois lähtenyt malmilta 10.26 ja mun piti olla duunissa klo 11.oo...oin siis taksin ja ajelin herroiksi.
kuskin kanssa siinä rupattelin ja se kertoi että ensi vkon viikonloppuna on hurjasti ihmisiä liikenteessä. Mä kelailin nopsasti kaikki juhlapyhät ( tai melkein kaikki=)...) ja oli pakko kysyä, että mikä juhla silloin on??? no, tipaton tammikuu loppuu...pitääkö ihmiset oikeasti tipatonta tammikuuta. Kyllä siitä puhutaan paljon, mutta onko se kuitenkin vain urbaanilegendaa??? Mä en tunne ketään joka olisi moisen pitänyt (ainakaan tänä vuonna=)...myönnän että pari vuotta sitten bestis piti, mutta se nyt saattaa pitää moisia kuukausia muutenkin). ..
mä repäisen ja pidän ( en humalatonta helmikuuta, koska pidin jo lähes litkuttoman lokakuun ja melkein maltaattoman marraskuun, vaan heilattoman helmikuun=D!!!!! liian usein sinkut inhaa itseään kunnei löydy heilaa,nyhjää nurkissa ja tuntee huonommuutta sukuhäissä viimeisenä kundittomana serkkutyttönä (juu, oikeasti olen melkein ainut kunditon siellä, ja meitä on kuitenkin 10 tyttöä....), niin ollaanpa ihan kunnolla siveellisiä ja miehettömiä. Ei pussailuja, ei treffejä, eikä herrantähden seksiä!!!! pussailuosa saattaa tehdä tiukkaa, mutta lupaus on lupaus.
Heilaton helmikuu tervetuloa=)...
(ja arvatkaa ketuttaako jos juuri helmikuussa se maailman ihanin mies näyttäytyy eikä voi tehdä mitään!!!!!!=D...)
...jaa raaikaass talviiiisääääää!!!!!!*laulaa täyttä kurkkua*=)
ihanaa kun on oikea talvi, nyt vasta iskee joulufiilis. Tyttö lauloi tänään tarhaan mentäessä tuota laulua koko matkan. Oli ohikulkijoilla hymy herkässä=). Yksi totesi että saahan niitä joululauluja muulloinkin laulaa kuin jouluna. Vaikka pakko sana että jos mä laulan kesällä joululauluja niin yksi sun toinen siitä huomauttaa=D.
eilen ei sitten päästy mäkeen kun siellä olikin kamala lumimyräkkä. kaupassa käytiiin ja sitten istuttiin sisällä ja touhuskeltiin.
ila menee duunissa, yhdeksältä kohti tarhaa ja sieltä kotio hempukan kanssa. Toivottavasti saan sen hippiäisen nukkumaan ajoissa, huomenna kun duuni kutsuu jälleen=/...
hempukan hammas heiluu. Ja se on niin ylpeä siitä että=D.
kohta lähdetään jäämäkeen ja otetaan pulkka mukaan, niin voi vaihdella jäämäen ja pulkkamäen välillä=D.
tänään mietin...
Lattialla nukkuminen on turvallisempaa, kuin sängyssä nukkuminen. Voi unissaan tippua sängyltä, ja se voi olla vaarallista.
Toisaalta, Lattialla nukkuminen alakerrassa on turvallisempaa kuin yläkerrassa, koska unissaan voi kävellä vaikka parvekkeelle ja pudota. Se voi olla vaarallista.
Toisaalta, Ulkona nukkuminen maassa on turvallisempaa kuin alakerrassa lattialla nukkuminen, koska talo voi romahtaa niskaan juuri kun nukut. Se voi olla vaarallista.
Toisaalta, etelässä on parempi nukkua ulkona maassa, kuin pohjoisessa, koska pohjoisessa on kylmä ja yöllä voi vilustua. Se voi olla vaarallista.
Toisaalta, etelässä pienen omarakennetun muurin sisällä maassa nukkuminen on turvallisempaa, kuin muurittomassa maassa, koska käärmeet ei vät pääse puremaan. Se voisi olla vaarallista.
Toisaalta koppakuoriainen voi yöllä kavuta korvaasi tai suuhusi, mutta hei, elämä on kuitenkin vaarallista.Pienin paha, on aina pienin paha=D...
(kyllä, mulla on olleet aivot ihan tiltissä tänään=D...)
kovaa menoa hempukan kanssa tämä päivä...miten jollakulla riittä noin paljon energiaa, ei äiti pysy enää perässä.
päivällä päästiin ekaa kertaa tänä talvena pulkan kanssa liikkumaan ulkosalla. käytiin kirjastossa (jossa meilllä oli rehvit uolevin kanssa) ja sitten käytiin ed.mainitun herran kanssa myös teekupposella (hempukka vetäisi mehunsa, ennenkuin me oltiin edes teevettä saatu..). Sitten se lähti treneihin ja me kirppikselle (ostin 3 kirjaa kertaheitolla=)...).
Iltakin on ollut vauhtia täynnä. Ja nyt lupasin, että pumpula saa nukkua makuupussissa, omalla lattialla alustojen päällä. Se on ihan innoissaan....=)
huomenna on taas paluu töihin. Jänskättää miten saa nukuttua tulevan yön. Viime yönä tuntui kuin ei olis nukkunut yhtään. Heräilyä vartin välein ja syvää unta tuskin lainkaan. onneksi sai sitten aamusta pötkötellä pitempään, sai edes pari tuntia nukuttua noin kokonaisuudessaan.
Käytiin hempukan kanssa kaupassa ja makuunissa palauttamassa pari leffaa. Lainattiin tilalle muumeja ja yks walt disneyn-lehva. pitäisi olla enemmän tuollaisia kivoja lastenjuttuja kuin muumit. Ei väkivaltaa tai ns. aikuishuumoria piilottettuna sinne tänne, ei liian pelottavaa tai liian imelää. mä olen muumi-fani=)....
kohta pitäis pöllyttää hempukka kylpyyn ja alkaa miettimään mitä tekis iltapalaksi. Sitten simpsonit ja iltasadut. Meillä on kesken muumipeikko ja taikurinhattu, viimeinen luku menossa, sen jälkeen pari lukua noita röpsykkää (vai mikä sen nimi taas olikaan=)...) ja sitten unta pikkuiseen päähän=). saa nähdä miten itse saa nukuttua.vaikka olo on kyllä kaikinpuolin tyytyväinen enkä ajattele duunijuttuja ollenkaan. Jospa unijukka tulisi siis muakin tervehtimään suosiolla...