Blogi

Lueskelin tuossa kaverin tyttöystävän blogia ja joutui taas päätään pyörittelemään, koska siitä tulee aina niin hyvälle mielelle=). Sain sitten kipinän, josko taas aloittaisi itse kirjoittaa blogia.Viimeksi kun kirjoitin, kirjoitin lähestulkoon pakosta.Parisuhde voi pahoin ja minä myös.Blogi tuntui tuolloin olevan ainoa purkautumistie sille onnettomalle olollle. Onneksi asiat muuttuu!!!! Se suhde historiaa, ja masis ja paska olo myöskin.Ei enää tarvitse pelätä ketään, ei ilkeitä sanoja, raivoa tai lyöntejä. Päinvastoin.Uusi ihana kämppä, lapsi voi hyvin ja eilen meille muutti uusi perheenjäsen.

Tämä kaunis ja veikeä ja tietty karvainen otus on koiruutemme Lotta. Allekirjoittanut on nyt siis mummo =D!( Hieman oma äiskä tänään hämääntyi kun soiteltiin ja siltä kysyin mitä isomummolle kuuluu =D)...Hassua mutta tuntuu siltä kuin se jokin mikä kotoa on puuttunut, on nyt täällä ja perhe on kasassa nyt.On tuosta pallerosta iloa jo irronnut runsain mitoin. Mä kyllä luulin että koirilla olisi jo geeneissä into juosta pallojen perässä...Lotta sen sijaan (jos sille heittää pallon) hämääntyy täysin ja vaan tuijottaa sitä epäilyttävää esinettä, eikä suostu menemään lähellekään =D.Hää on myös päättänyt rakastavansa meidän sohvaa ja sinne pitäisi päästä heti (!) kun joku muu vain siinä on.Meni ryökäle jopa valtaamaan mun paikan illalla kun kävin ottamassa ruoan uunista =).Jään innolla odottamaan mitäkaikkea sen pikku persoonallisuudesta paljastuu vielä =).

lauantaina tuli lähdettyä kaverin mukaan Treelle assistentiksi. Oltiin ylioppilastalolla Indie ja undergroud movie festareilla promoamassa kamusen nettiliikettä sekä myymässä t-paitoja ja leffoja, sekä tietty kirjoja.Yksi näistä on kaverin kirjoittama( ja mulla onnellisella on nyt myös omakappale omistuskirjoituksin!!!!Ja valehtelematta, paras kirja mihin olen aikoihin törmännyt.).Kirja kertoopi suomalaisesta undergroud elokuvien teon historiasta jne.. Ja juu, reissu oli siis aivan mahtava.Kaveri haki mut kotoa klo 11 (unta mulla takana 2 tuntia, koska olin ollu yön töissä) ja menomatkalla vetäisin jo pari energiajuomaa nassuuni.Meinattiin tosin joutua takaisin hesaan , koska lähdettiin huoltispysähdyksen jälkeen vahingossa ajeleen takaisin kotia kohti =D.

Itse messuilla tää pääsi toteuttamaan sisäistä pikku myyntitykkiään, ja pomo (eli kaveri) valitti jo ettei hälle jä mitään tekemistä.Siksipä säälistä kävin kahtomassa itsekin yhden leffan, ja voin sanoa...oli hyvä =)!! Energiajuomaa kului, mutta hereillä pysyttiin ja myyntiäkin tuli yli 500e edestä. Palkaksi sain sitten pari t-paitaa ja tietty ne energiajuomat sekä kotimatkalla sapuskat.

Kaikenkaikkiaan hyvä viikko takana,Huomenna alkaa tenttiin luku (tentti keskiviikkona) ja loppuviikko menee koulutehtävien parissa...mukavaa viikonalkua itse kullekin =)!

...se tuli sitten ero. Isäntä kävi toisen kerran käsiksi ja mulle riitti. Oli riimitellen, se viimeinen niitti.Olo on aika surullinen, ja itkettää ja samalla kuitenkin on hyvin helpottunut olo. Katsoinpa kuitenkin tämän suhteen täysin loppuun, kaikkeni annoin, jokaisen kortin pelasin, jokaisen keinon käytin, mutta ei riittänyt.Ja toi kiinni käyminen toisen kerran, oli nyt sitten se, mikä sai kamelin selän katkeamaan.
Nyt lohduttaa tieto siitä että tätäkään surua ei kestä lopunikää, vaan se laimenee ja katoaa ajan kanssa. Kaippa se on normaalia pelätä ja olla onneton kun pitkästä suhteesta siirtyy sinkuksi.Toivoa en kuitenkaanole onneksi menettänyt . Joskus sitten kun aika on kypsä ja kohtalot kohdillaan niin ehkä tapaan sen oikean mukavan ukkelin jonka kanssa jakaa arki =)

rakkaus.....parisuhde...Parisuhteen tulisi olla molemminpuolista välittämistä, tukemista, huolepitoa,asioiden jakamista. Ja kuitenkin sitä huomaa olevansa tilanteessa jossa on ainoa joka antaa mitään.henkisesti, fyysisesti, materiaalisesti. Miksi ihmeessä sitä jaksaa näin, päivästä toiseen?? Lainaa rahaa, tue mua, soita sinä, pyydä sinä mua teille jos haluat...Koska tulisi aika jolloin itse voisi pyytää: saanko läheisyyttä, älä väistä mun kosketusta, sanoisit tai näyttäisit edes joskus, jos rakastat.Älä vetäydy pois kun yöllä makaat mun vieressä. Et pyytäisi aina rahaa, ja kun voisikin kertoa omastaa olostaan ilman riitaa, että haen vain huomiota.Miten ihmeessä tätä kestää??? tai ehkä kysymys kuuluukin,kauako tätä jaksaa...
Kauanko voi jaksaa rakastaa, jos ei tunne saavansa vastarakkautta.Tai kun jää itse yksin koska keskittää kaiken siihen toiseen, saamatta itse mitään.

On hyviäkin hetkiä, niiden voimalla jaksaa, mutta niitäkin on koko ajan harvakseltaan...Olisi varmasri helpompi yksin, mutta pitkän seurustelun jälkeen pelottaa olla yksin. ja kun toinen kuitenki on paras ystävä, rakastettu...kun vain tuntisi että itse olisi sille myöskin paras ystävä ja tärkeä. Mutta en tunne...Ja silti jaksaa vain toivoa että toinen muuttuisi samaksi ihmiseksi kuin oli ennen, vielä kuukausi sitten,,,

tiedän vain että näin ei voi jatkua...jotain on tapahduttava...

...alkaa helpottaa kaikintavoin.Vatsa ei ole kipeä ja isäntäkin on taas normi itsensä.Jotenkin äkäinen mutta ainakin normaali taas=).ja se on suurempi helpotus kuin vatsakivun loppuminen...niin ja tuli patofysiologian numero vihdoin ja nelkkuhan se sieltä tipahti.alkaa selvästi parempaan suuntaan kulkemaan tämä elo.Ja on se jo aikakin=).

Tänään tienasin karkkipussin osallistumalla näkkileipätutkimukseen.joku nainen kaappasi meidät kesken kauppareissun.enpäs olekaan syönyt näkkileipää vuosiin, kun kouluaikoina sai suhteellisen suuren yliannostuksen kuntonäkkäristä...kolmea näkkistä maistettiin ja kaksi oli jopa ihan hyvää.

Mökkikuume nousee jo kovaa vauhtia, neitosen kassi jo pakattu (vaikka vasta ensi keskiviikkona lähdetään ensin kotkaan ja la tai su sitten möksälle kainuuseen), oma vasta alkutekijöissään.Onhan tässä vielä aikaa.Huomenna isännälle vkonlopuksi ja lauantaina vien vanhemmat kersat (oman neitosen ja isännän poikasen ) kahtomaan hevisaurusmusikaali ja isäntä ja nuorempi poikanen menevät säästösyistä leffaan pikkuoravat kakkosta vahtaamaa.Jee,jee=D!!!

...kohta lähden evakkoon tästä kämpästä.jonnekin lukemaan tenttiin, ja tentin jälkeen varmaan pitää hengailla vielä jossain hetki.Ahdistaa pirusti olla himassa.Yritin ilalla puhua isännän kanssa, ja ei siitä vain tullut mitään.huonoja unia koko yö ja nyt ei tunnu yhtään siltä että tahtoisi olla toisen lähellä, saati samassa kämpässä.vatsaan koskee edelleen, parasta ois jäädä kotiin makoilee, mutta ei pysty.en jaksa mykkäkoulua ja keskustelu on turhaa, tuntuu kuin hakkaisi päätään seinään siinäkin.pikkuhiljaa alkaa ajatus hiipimään, kannataako tätä suhdetta jatkaa jos se jatkuu tällaisena???

...sunnuntai ollasta asti kaamea alavatsakipu.kaksi kertaa päivystyksessä käyty, verikokeita ottaneet ja mahaa tunnustelleet, antibioottia saatu, mutta kipu vain jatkuu.Huomenna tentin jälkeen meikkuun jos ei vieläkään lopu.
On se kumma, kunnei vaanmikään tunnu enää menevän putkeen.jossei ole muuten draamaa niin ja meni sitten isäntään hermot kunnei vieläkään oikein kuuntele mitä sanon.nyt se on niin loukattua kun menin kysymään eikö se koskaan kuuntele.mykkäkoulua ollut koko ilta.Alan suunnitella pako matkaa timbuktuun, ei tätä jaksa erkkikään...

...olemaan väsynyt kaikkeen.Ei tää elämä nyt ota oikein sujuakseen niinkuin pitäisi.Pääsiäsestä lähtien ollut yhtä sun toista draamaa ja aina kun kuulee, että voi hengähtää niin iskee uusi.Nyt pitäisi kaiken olla hyvin, mutta ei vaan ole.Isäntä ollu jo viikon superetäinen ja tuntuu kuin välillä olisi iso kuilu.Kun kysyy mikä on , niin mikään ei ole, kaikki on hyvin.Eikä mitään eroa ole huomannut (mun mielestä) normaaliin.Ei vaan kommunikaatio oikein suju nyt.Musta tuntuu kuin olisin viikon puhunut seinälle.Ei vastaa, ei kommentoi, ei oikein mitään.on vaan hiljaa ja toisisessa maailmassa.Ei mitään läheisyyttä (seksistä ei voiolla vain hiljaa hissukseen. edes haaveilla) ei henkistä, saati fyysistä.ja kunnei toisen mielestä mikään ole huonosti tai vialla, ei voi tehdä mitään..
Ei enää itsekään tee mieli sanoa mitään.olen tässä ihan hissuksiin vain.ehkä tämä on vaihe.Ei vaan jaksaisi enää tämmöisiä, iettiiä itsekseen missä vika, olenko tehnyt jotain vai mitä.ja mieli alkaa keksiä vaikka mitä kamalaa.Tämä tahtoisi olla hetken ihan rauhassa ilman huolta ja surua tai ahdistusta tms.Olla vaan ja olla tyytyväinen tai edes olla vain ilman mitään, kunhan ei olisi koko ajan jotain negatiivistä.

Karannut hiiru jäi kiinni ja joutui matkakuljetushäkkiin häpeämään (ja lihomaan, on ehtinyt 2 pvän karkumatkan aikana laihtumaan mokoma).Sitten vasta pääsee omaan häkkiin veikan kanssa remuamaan.
isännän lääkäriaika neurologille oli tänään ja saatiin lähete pään magneettikuvaukseen.Pitää huomenna soitella aikaa, tuolta yksityiseltä puolelta, muuten sinne saa odottaa kuukausia, ja sitä tämä ei jaksa.ihan tarpeeksi stressiä ollut tässä.Helpottaa kuhan saa tietää onko mikään vialla, vai eikö (tietty parempi jos ei).
illalla on hempukan jalkkistreenit, siellä kentänlaidalla voi sitten lukea huomiseen tenttiin , pitäneekin muistaa ottaa viltti mukaan=).

...on edelleen karkuteillä.meinasi yöllä jäädä kiinni, mutta jotenkin pääsi livahtamaan karkuun, kuin maan nielemänä.No, ainakaan ei ole imurissa, tai päässyt partsille.mahoton elukka, mutta vikkelä, se on pakko myöntää=)

from change to freedom
from hate to love, one by one.
slowly crying...
I need forgiveness,
for mortal sins.