Blogi

minuutit vain mataa hitaasti, mitään ei saa aikaan. mieli on taas maassa. Nyt on taas sellainen oli että voisi lähteä. Jonnekin. Taas...vaihtaa duunia...Tai kaupunkia. Aloittaa taas alusta jossain. En tiedä miksi olen aina näin levoton. Olen asunut useassa kaupungissa, muuttanut jopa viikon varoitusajalla muualle, koska on halunnut jotain uutta. Sama duunipaikan kanssa. Jos en viihdy, otan hatkat ja menen muualle. mutta hassuinta on että vaikka viihdyn helsingissä nyt,niin silti, vähintään kolme neljä kertaa vuodessa, tulee hirmuinen tarve tai halu vaan lähteä. Vaihtaa paikkaa.
Itseasiassa ainoa syy jonkavuoksi en voi lähteä on mun lapseni. Tai pikemminkin se että on pakko asua täällä, jotta tyttö olisi lähellä isäänsä. jos olisin vapaa lähtemään, lähtisin vaikka mulla on kiva koti, olen saanut paljon kavereita...jne...

Tällä saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa että rakastan lähtöjä. Joskus on kiva saapua mutta lähtemisessä on tunnelmaa. Rauhoittavaa. Keventävää.

Kun asuin aikaisemmin helsingissä, lähdin varoittamatta. Ilmoittamatta siitä mitään etukäteen tai jälkikäteen. Katosin vain yksinkertaisesti. Ilkeä temppu, etenkin kun katosin yhden ihmisen elämästä ja se on ainoastaan se mitä kadun siinä lähdössä.Oli vain pakko mennä, tilanne joka silloin oli ei antanut vaihtoehtoa. Eli jos satut lukemaan tämän joskus( you never know) niin , Atro anteeksi!

tämä menee ihan surumieliseksi nyt. Tämä kuukausi on ollut ihan surukuukausi. Eniten surumielisiä päiviä kuin koko vuonna. Tai jotain=). ARHG! mun täytyy nyt ryhdistyä. ensin jotain ruokaa, (kahteen päivään mitään syöny) ja sitten alkaa uurastus, jalleen kerran!huokaus...

kolmas yö menossa, neljä vielä edessä tän yön jälkeen siis...
on ihan tylsistynyt olo, väsyttää. ei oikein jaksaisi tehdä mitään, kokoajan vaan lykkää hommia. tein sentään aivan upean kermasmetanatomaatti-kastikkeen huomisten kampeloiden keralle. varsinainen kokki kolmonen=).

Jouduttiin sitten perumaan synttärit laivalla. kuten yleensä alkoi ihmisille vetkutus ajasta, kestosta jne...no, nyt puhuttiin sitten jos kummipojan äippä ja mun lapseni kummi tulisivat helsinkiin, silloin viikonlopuksi, sitten keksittiin että vielä yksi ystäväpariskuntakin voisi tulla. nyt alkaa jo uumoilemaan että tuleekos meille sittenkin taas 3 päivän synttärinvietot=), kuten viime vuonna? jos saisi kerrankin vietettyä ne pienessä piirissä...

mua hieman huolestuttaa ensi yö. hempukkani (4v) palaa isukin luota kotiin, tai pikemminkin exä vei murun eilen tarhaan ja haen sen kolmelta huomenna. saan nukkua 4,5-4 tuntia....siinä ei ehdi murun kaa olemaan kuin 4 tuntia, seitsemäksi pitää viedä se taas tarhaan ja kirmata itse duuniin. tätä kestää torstaihin asti. aion torstaina hakea murun jo aamulla ja valvoa koko päivän ( vaikka kuinka sekaisin olisin), saa paremmin muutettua rytmit kun ei nuku vikan yön jälkeen kuin illalla vasta.

tyttöä olikin jo iso ikävä, harmi että menee alkuviikko tällain. onpa sitten viikko vapaata, pitäisi lintsille mennä, serkun häihin ja sitten tytön kanssa kotkaan papan ( mun isukin) luo neljäksi päiväksi. alkaa jo lepoa kaipaamaan. onneksi en ole vakiyökkö. kyllä tää kuukauden menee mutta ei pystyisi vakituiseen, ei.

nyt on tämä elukka niin v***untunut että!!!!kiitos saamattoman ja epäluotettavan duunikaverini. Meidän duunissa jokaisella on oma vastuualue. Mulla se sattuu olemaan ruoka-asiat, eli tilaan ruoat (3 eri paikasta), teen ruokalistat jne...joka viikko paljon puuhaa, lääkevastaavan ohella suuritöisin vastuualue. No, keväällä saatiin yksi äijä duuniin. Siitä tehtiin virkistysvastaava ( olin sitäkin hoitanut puoliksi uhden toisen kanssa). Tuossa keväällä sitten sille totesin että pitäisi kesäksi tehdä virkistyssuunnitelma (3kk). Meni puolitoista viikkoa, eikä mitään tapahdu. Tein sen sitten hyväsydämmisyyttäni itse.

Tässä melkein 4 vkoa sitten lähdin lomille ja sanoin, että sen pitää nyt tehdä se suunnitelma elokuusta joulukuuhun. Olisi pitänyt olla valmis elokuun alkuun mennessä. Toissailtana aloin sitä sitten itse taas tekemään( vittuuntuneena!)kun ei ollut valmis vieläkään.Ainoa mitä nyt pyysin sitä tänään tekemään oli soittamaan 2 pienempään puutarhaan voitaisiinko tuoda meidän mummoja ja pappoja niihin retkelle. Tulin tänään taas yöhön ja ylläripylläri!!!!!EI OLLUT SOITTANUT!!!! Eli joudun näköjään itse maanantaina valvomaan kunnes saan sieltä jonkun kiinni . Muutenkin maanantaina olis ollu aikaa nukkua 4 tuntia...kiva!!!

Illalla sitten klo 22 aikaan äijä soittaa,että voi kun hänellä on niiiiiin aikainen herätys jos pitäisi tulla 7.30 töihin, että voisinko olla pitempään duunissa!!!!

Sanotaanko että vaikka mua kiltiksi ja herttaiseksikin kutsutaan, niiiin siinä oli herttaisuus todella kaukana! Avauduin oikein kunnolla. Äijä otti itteensä. Ei edes tajunnut miten ihnaa on kun joutuu tekemään muidenkin hommat, kun omissakin on tarpeeksi. Mä voin kyllä mielihyvin vaihtaa sen kanssa vastuualuetta, ei tarttis kuin 3 kert per vuosi tehdä suunnitelma ja se olisi siinä. Meni hiukan hiljaiseksi kun ilmoitin että se on vaihtoehto.

Mä olen kyllä ihan raivona vieläkin. nyt tarttis nyrkkeilysäkkiä! ainakaan ei enää ahdista sen yhden jättäminen=). suuttumus on joskus oikein hyödyllinen tunne=).

huokaus...kävikin sitten niin että täällä töissä ei ollutkaan puuhasteltavaa. odotin niin että saisi ajatukset muuhun kuin ...niin, joudun lopettamaan yhden ihmissuhteeni, ja vaikka tiedän että se on mulle parempi, sattuu silti niin paljon. työ auttaisi mutta kun ei ole puuhasteltavaa niin tuntuu kuin sydän räjähtää kohta tähän ahdistukseen. vaikka yrittää ajatella jotain muuta niin ei onnistu.
mä en halua enää tuntea. mä haluan olla kylmä ja tunteeton ja niin hyvin suojautunut, etten tunne tuskaa tai surua. ja niin kauan pystyin olemaan suhteellisen immuuni kundien viehätysvoimalle. pussailua kyllä, joskus muutakin mutta ei tunteita, ei kiintymistä, rakkaudesta puhumattakaan. ja en ole nytkään rakastunut, luojalle kiitos siitä, onpa vain ollut tyhmä ja tykästynyt johonkuhun joka ei välitä yhtä paljon. ainakin olen tarpeeksi voimakas lopettamaan tämän jutun. en jää roikkumaan.

kamalaa valitusta! no, joskus tämänkin ahdistuksen on loputtava, pitää alkaa käydä rehveillä taas kun kiireet ja yövuorot loppuvat. yksi kundi on nyt odottanut 6kk että ehtisin nähdä sen. yksi kundi houkuttelee mua lahteen, ja yksi mihin vaan...ei luulisi olevan pulaa miehistä, mutta kun ei noi edelliset tyypit kiinnosta mua sillälailla!

suunnitelma on alkaa viettää enemmän aikaa muuallakin kuin malmilla jospa tapais hieman uusia ihmisiä=). ja ainakin ensi viikolla on serkkupojan häät=). mullakun on aina ollut onnea noiden sulhaspoikien saralla=)...katsotaan...ainakin alkaa jo mieli paranemaan kun tällaisia miettii. ainakin hitusen.

-nainen selviää sydänsuruista itkemällä ja ruikuttamalla kaikille ystävilleen, ja kirjoittamalla sitten runon "kaikki miehet ovat sikoja" ja jatkavat sen jälkeen elämäänsä =D.-

..Niin se on loma taas ohi ja seitsemän yötä töissä edessä. tuli hummailtua ja on nähty kamusia ja oli oikein lystiä=). tiettyjä asioita ei silti pysty enää jatkamaan, joten tein pari suurta ratkaisua oman elämäni suhteen. helppoa se ei tule olemaan, tänäänkin ollut hymymieli kaukana, mutta jos elämässä on asioita jotka ahdistavat, on niistä päästävä eroon. ja sen siis nyt teen....

onneksi on ihania kavereita jotka jaksavat kuunnella mun paatosta, jaksavat tukea ja ymmärtää. ja kohta alkavat meidän pilispojatkin palailla lomilta, saa taas enemmän ilonaiheita kun voi nauraa niiden kohelluksille=). kesä on kivaa ja loma myös mutta tän toiminta/tapahtumakesän jälkeen tekee oikein hyvää rauhoittua hieman ja palailla arkeen.

...menneisyys liikaa painaa,
sulkee silmät kuivuneet,
päästän sinut maailmaani ,
kannat minut vuoteeseen.
Oveton huone sisälläni
en löydä vapauteen.

_uniklubi: menneisyys-

from change to freedom
from hate to love, one by one.
slowly crying....
you need forgiveness,
for mortal sins.

lay down whit me,
maybe tomorrow love will
be wayting.

-----

jo kolme vapaapäivää takana, kolme edessä. nämä kolme jo mennyttä päivää on olleet täynnä touhua ja tohinaa. eilen muistettiin jopa viettää kaverin 25vuotis synttäreitä. Oli suhteellisen ikimuistettava ilta=). kavereita on loikkinut joka kulman takaa eteen ( ja taakse...I remember this henkka! =)...) ja juuri ne ihmiset joita ei ole halunnut tavata ovat pysyneet piiloissaan. ja huomenna...pitäisi nähdä eräs.

ylihuomenna pitäisi alkaa järkkailemään omia synttärijuttuja.syyskuussa tarkoitus olisi mennä risteilylle, viime vuotiset kolmen päivän himapileet eivät tule uusiutumaan. vaikka ruotsinlaivalle olisi tarkoitus mennä ja nehän on kolmen päivän juttu kans. viime kertaa ei unohda kukaan=)...tuhis kunniaan=D. meitä lähtee sinne kuusi henkeä, kaksi pariskuntaa ja minä JA kummipojan äippä. siinä vaiheessa kun pariskunnat vetäytyy kuhertelemaan me t:n kanssa suunnataan suoraan diskoon=). vanhat jaksaa heilua=).

mutta nyt on suuntana peti, yö on jo pitkällä ja alkaapi uinuttamaan...

vieläkin ahdistaa tän öinen...psykomummo istui sitten koko aamuyön sohvallla ja mulkoili...äsken meinasi käydä taas päälle. Mitä hemmettiä mä aikoinaan mietin kun koulutin itteni lähihoitsuksi? tosi viksua!!! huono liksa, raskas työ, tuntuu että on aina duunissa jopa kipeänä, pisin vuoro minkä olen tehnyt on 18,5 tuntia...hymyile siinä sitten ja ole ihana kaikille. ..vaikka toisaalta kutsumusammatti...eiköhän se riitä yhteen perheeseen että isommat sisarukset on johtoasemissa=)...
aina tarvitsee suku yhden mustan lampaan=).Elän toivossa että palkka nousisi niin ettei tarvitse muuttaa muualle duuniin, jonnekin missä on halvempi asua.

mutta nyt otan uuden asenteen *vips* ja alan odottaa vuoron loppumista!!!!jesh!!!seitsemän päivän vapaa alkaa täsmälleen tunnin ja 15 min päästä. oma loma...vihdoin. tätä on odotettu=). nappaan tonnin painoisen kassini ja kirmailen suu virneessä bussille...kauas jää helsinki city!!!=D

heti tuli parempi mieli. Nyt vaan hoen loppuajan mielessäni: loma, loma, loma, loma...mantrana...=). Heti alan vaipua positiiviseen nirvanaan=)...

-hyvää aamua helsinki,
kulkureiden kaveri.
Minä nousen aamujunaan,
en tiedä koska palaan,
sinun luoksesi kaipaan kuitenkin
takaisin..._

(pieni muunnelma sydänmaan piisistä, ei se ex-naapuri pahastune=)...)

damm kun kädet tärisee...hullu mummo veti kaksi kertaa nyrkillä ja yritti pari kertaa uudestaa, mutten antanut. Ja vain kun kehoitin menemään jo omaan huoneeseen nukkumaan.Luulis että osaisi jo suhtautua tällaisiin tilanteisiin rauhallisesti mutta aina ne tulee yllättäen. Adrealiinit pomppasivat kattoon...ja kädet tärisee niin että sormet vain pomppii näppäimillä.
Ainakin painui takaisin huoneeseensa vaikka haukkuikin meikäläisen mennessään. Huomenna se taas hilluu että ranteet on murtuneet kun otin niistä kiinni, ihan saletti...

Tällaisinä hetkinä tulee mieleen pitäisikö vaihtaa duunipaikkaa. Mutta viihdyn muuten täällä hyvin, olisi surulllista ja sisutonta luovuttaa vain yhden akan tähden. Joten täällä siis pysyn.

Taidanpa lähteä tupakalle että rauhoitun, ei tässä auta muukaan...=/ ( ja ihmiset ihmettelee miksi en lopeta tupakanpolttoa...DAAA!!!!)