yö taas kanssain valvoopi...

huokaus...kävikin sitten niin että täällä töissä ei ollutkaan puuhasteltavaa. odotin niin että saisi ajatukset muuhun kuin ...niin, joudun lopettamaan yhden ihmissuhteeni, ja vaikka tiedän että se on mulle parempi, sattuu silti niin paljon. työ auttaisi mutta kun ei ole puuhasteltavaa niin tuntuu kuin sydän räjähtää kohta tähän ahdistukseen. vaikka yrittää ajatella jotain muuta niin ei onnistu.
mä en halua enää tuntea. mä haluan olla kylmä ja tunteeton ja niin hyvin suojautunut, etten tunne tuskaa tai surua. ja niin kauan pystyin olemaan suhteellisen immuuni kundien viehätysvoimalle. pussailua kyllä, joskus muutakin mutta ei tunteita, ei kiintymistä, rakkaudesta puhumattakaan. ja en ole nytkään rakastunut, luojalle kiitos siitä, onpa vain ollut tyhmä ja tykästynyt johonkuhun joka ei välitä yhtä paljon. ainakin olen tarpeeksi voimakas lopettamaan tämän jutun. en jää roikkumaan.

kamalaa valitusta! no, joskus tämänkin ahdistuksen on loputtava, pitää alkaa käydä rehveillä taas kun kiireet ja yövuorot loppuvat. yksi kundi on nyt odottanut 6kk että ehtisin nähdä sen. yksi kundi houkuttelee mua lahteen, ja yksi mihin vaan...ei luulisi olevan pulaa miehistä, mutta kun ei noi edelliset tyypit kiinnosta mua sillälailla!

suunnitelma on alkaa viettää enemmän aikaa muuallakin kuin malmilla jospa tapais hieman uusia ihmisiä=). ja ainakin ensi viikolla on serkkupojan häät=). mullakun on aina ollut onnea noiden sulhaspoikien saralla=)...katsotaan...ainakin alkaa jo mieli paranemaan kun tällaisia miettii. ainakin hitusen.

-nainen selviää sydänsuruista itkemällä ja ruikuttamalla kaikille ystävilleen, ja kirjoittamalla sitten runon "kaikki miehet ovat sikoja" ja jatkavat sen jälkeen elämäänsä =D.-