Blogi

hitsi mikä herääminen tänään...ei pitänyt eilen minneen lähteä mutta entinen duunikaveri pikku myy pyysi mua yhdelle ja kuinkas kävi?pilkkuun asti meni...

Piti sitten heikossa hapessa lähteä hakemaan junalippuja pohjoiseen. Epätodellinen olo kertakaikkiaan. Pankissakin piti käydä. Miten aina tällaisina päivinä jonot on niiiiin pitkät??? Pakko oli suunnistaa u.kalevaan limulle.kannatti, kun paikalla oli aina niin ihku paarimikko pohjanpoika (salalempinimi jälleen!!!) Taas tuli vannottua (monennenkohan kerran?) etten ikuna enää koske alkoholiin, ei pisaraakaan valu enää tästä kurkusta alas!!! jos saisin kolikon joka kerrasta kun näin olen sanonut....Harkitsin vakaasti jo, että menisin kotiin taksilla, mutta ruuhkaaika oli käsillä ja selviydyin kuitenkin junalla malmille.

niin, nyt on miullakin pummiajat ohi, ohimennen hain kuukausikortin hkl:n toimistosta (missä muuten ei ollut jonoa).Ah ja voih tätä haikeutta=)!!!!hyvästi pikavoitot, hyvästi jännitys!!!

Ainakin tuli kiltisti istuskeltua kotona tämä ilta, huomenna vakaa päätös lähteä viideltä lenkille, ennen töihinmenoa. 14 tunnin päivä edessä...huoh!!!Tulisipa jo sunnuntai....

...lapseni on ollut jo toista viikkoa maailman tuulissa. Eli viikon isällään ja nyt mökillä mummin ja papan kanssa. Takaisin tulee heinäkuun alussa. Tänään iski hirmuinen ikävä, kävin ihan itkemään ikävää. Ei tämmöiseen ole tottunut,olemaan näin pitkään erossa.

Sitten sain mahti-idean...ensi viikolla lähden toiselle puolelle suomea, mökille, extempore-yllätyksellisesti ja ihan vain pariksi päiväksi. Eli ilmaannun mökille (toivon mukaan tädin miehen kuskaamana veneellä tai hätätapauksessa poliisiveneellä) ja ilmoitan että: "olin tässä lähistöllä ja päätin poiketa" =D...

äiti todennäköisesti antaa mulle selkään kun tuhlaan vähiä rahojani matkoihin (etenkin vain parin päivän reissuun, matkoihin menee eestaas jo vuorokausi), mutta näen hempukkani enkä kuole ikävään...ja aina on kivempi että äiti antaa selkään, kuin että itse viruu epätoivossa tuonen majoille=).

serkkuseni on jo juonessa mukana, tämänhän on tarkoitus olla yllätys,ja tätikin(kohta kaksi).Hirmuinen sisäinen hykerrys kävi kun äsken soitin hempulleni, kun tiesi että ensi viikolla seuraa suuri ylläri=D...tätä ei kukaan osaa odottaa!!!!

Mielikin on selvästi parempi kun päätin tämän,tuntuu hyvältä muutenkin vaihtaa hetkeksi maisemaa.Saa uutta ajateltavaa.

palomiehet rulaa=)....tai ainakin yksi...muista sitten tiä. Elon eka hysteerinen-naurukohtaus-pusu-hyvästely koettu.ilman sen tarkempia selittelyjä ( kaikkea ei voi vain kuvata sanoin...)....

nyt jo noin neljänä päivänä pystynyt unohtamaan jopa muutamaksi tunniksi sen erään,vaikka iltaisin iskeekin ahdinko. Kaiken muun voisin ehkä unohtaakkin, mutta erästä tilannetta jossa yritin vuosi sitten peitellä äkillistä hämillisyyspuuskaa suutelemalla erään rintakehää...sitä en voi unohtaa.Hitto vie!!!Se oli niin todellista...yritän karata uniin kaipuuta, huomenna suokkiin.

miten asiat voivat tuntua pahemmalta kuin tajusikaan, tai osasi odottaa?? En uskonut muhun sattuvan näin paljon. kuin kokisi pienen kuoleman. Monta päivää ollut tauotta itkun partaalla. Silti patosin kaiken sisälle, enkä näyttänyt oloani kenellekään...kostautui sekin. Aurinkoinen hippiäinen muuttui äreäksi peikonpoikaseksi.Toissapäivänä vihdoin avauduin ystävälle, ehkä se hitusen auttoi. Hitusen, mutta kuitenkin.
On tunne, että haluaisin vaihtaa maisemaa, kokonaan. Asuntoa, kaupunkia, kadota tutuista ympyröistä jonnekin missä olisi paremmin.Aloittaa taas kerran alusta. jos voisinkin...

Eikä auta asiaa (vaikka kai pitäisi) että seuraavat 3 viikkoa menot suunniteltu lähes minuuttiaikataululla (töitä, kamuja ja tapaamisia, tuska ja matkat).Ja periaatteessa loppukesäkin. Tekemistä riittää, sunnuntainakin kamujen kanssa novan konserttiin mennään, ja palomieskin rientää sinne mun rinnalle (vaikkei haittaisi vaikka olisi pysynytkin siellä kittilässä=/...). mutta enemmänkin kaipaisin rauhallista paikkaa kaukana kaikesta, jossa saisin olla juuri niin surullinen kuin haluan, ilman että pitää esittää iloista ja tyytyväistä.Siitä syystä harkitsen aarresaarimiitinkin peruuttamista. En tiedä jaksanko keskittyä mihinkään järkkäilyyn, ja onhan noita miittejä muutenkin useampia kesälle/syksylle, joka viikonlopulle omansa.

miksi asia jonka tietää olevan välttämätön, on tehtävä niin helvetin kipeää....

ihana aamu, ilma kaunis ja hempukkakin on hyvällä tuulella. Opettelee kirjoittamaan kovalla tohinalla...Kohta ulos ja tuskalippua ostamaan. Eilen varasin 3 päivän tuskislipun ja nyt on lunastuksen aika. Tänä vuonna bestikseni ei lähde mukaan, joten vietän festit kundiseurassa. eikä se kai ole hassumpaa. Enmalta odottaa kun saan sen lipun käteen. Tiedän että silloin meinaan jo pakahtua innostuksesta ja odotuksesta.mutta ei tuskaan olekaan enää kuin 4 viikkoa, JEEEEEEE!!!!=D
Olen varannut jo kamuseni bilbo reppulin olkapäät käyttööni hyvien pändien ajaksi.

Serkkutyttökin ( hempun sylikummi) on käymässä helsingissä, pitäisi sitä nähdä myös tänään.nyt kuitenkin meikkaus edessä jos mielii jonnekin lähteä...