mun pieni...

...lapseni on ollut jo toista viikkoa maailman tuulissa. Eli viikon isällään ja nyt mökillä mummin ja papan kanssa. Takaisin tulee heinäkuun alussa. Tänään iski hirmuinen ikävä, kävin ihan itkemään ikävää. Ei tämmöiseen ole tottunut,olemaan näin pitkään erossa.

Sitten sain mahti-idean...ensi viikolla lähden toiselle puolelle suomea, mökille, extempore-yllätyksellisesti ja ihan vain pariksi päiväksi. Eli ilmaannun mökille (toivon mukaan tädin miehen kuskaamana veneellä tai hätätapauksessa poliisiveneellä) ja ilmoitan että: "olin tässä lähistöllä ja päätin poiketa" =D...

äiti todennäköisesti antaa mulle selkään kun tuhlaan vähiä rahojani matkoihin (etenkin vain parin päivän reissuun, matkoihin menee eestaas jo vuorokausi), mutta näen hempukkani enkä kuole ikävään...ja aina on kivempi että äiti antaa selkään, kuin että itse viruu epätoivossa tuonen majoille=).

serkkuseni on jo juonessa mukana, tämänhän on tarkoitus olla yllätys,ja tätikin(kohta kaksi).Hirmuinen sisäinen hykerrys kävi kun äsken soitin hempulleni, kun tiesi että ensi viikolla seuraa suuri ylläri=D...tätä ei kukaan osaa odottaa!!!!

Mielikin on selvästi parempi kun päätin tämän,tuntuu hyvältä muutenkin vaihtaa hetkeksi maisemaa.Saa uutta ajateltavaa.