Blogi

vanhuus vaan lisääntyy, kun vuodet vierii...ensimmäinen synttäripäivä, kun en ole lähtenyt oikeasti juhlimaan minnekään. Tämän illan vietin paikallisessa ja luin kirjaa ja nautin jokusen siiderin.huolet pakkaa liikaa päälle, että voisi löytää bailufiilistä.siinä myös syy miksi en tänne ole kirjoitellut. Jotkut asiat ovat liian isoja leviteltäviksi täällä. Sanon vain , että mua koskee (fyysisesti), ahdistaa, pelottaa ja vituttaa...se varmaan riittää.
jotain hyvääkin on tästä seurannut. Sisäiset tuntemukset ovat seljeneet.mitä, ketä (en ketään=)...)haluan jne...
Luin eilen kirjaa jossa oli kohta joka iski kovaa.kaippa nyt kirjoitan sen hitusen muunneltuna ( ei nimillä jne...tms=)...)

-Minä olen minä. Ihmiset ovat olemassa. Minä kohtaan heidät.Ennemmin tai myöhemmin tiemme eroavat. Sen minä tiedän.
Kerran minä näin sellaista, mitä en ollut ennen nähnyt. Rakkautta kahden ikäihmisen välillä. Rakkaus lienee merenaalto, joka on olemassa vain sitä rantaa varten,jota vasten se lyö.Minä olen minä. En voi antaa veden huuhtoa ylitseni.-

eilen oli henkilökunnan (siis meidän tiimin) virkistysilta....meitä nyt on vain kolme tiimissä ja koskapa yksi meistä oli kipeänä lähdimme virkistäytymään kokonaista kahden tytön voimin. Heti luennon jälkeen tietenkin. Kampin keilahallissa tunti ja sitten iloinen baarikierros keskustan rafloissa. jälleen tutustuimme uusiin ihmisiin ja oli aivan mahtavaa.
täytynee myöntää ettei tänään aamulla ollut yhtään virkistynyt olo, päinvastoin...makasin pedissä kun raaka lahna ja kärsin. olipa hirmu kivaa siinä olossa lähteä luennolle. Menin silti=).

soittelin tänään kaksi tärkeää puhelua ( juu muutenkin hölötin luurissa, mutta niitä ei lasketa!!). Toinen yli tunnin puhelu meni bestikselle (muistutukseksi...ollaan tunnettu 20 vuotta, saan kutsua sitä vaikka vesinokkaelukaksi jos haluan=)...). Käsiteltiin taas asioita maan ja taivaan väliltä. Kerrankin oikein ajan kanssa.
toinen puhelu meni yhdelle...enpäs voi tässä kertoa mistä puhuttiin, miksi soitin jne...mutta sanotaanko että se puhelu sai mut itkemään ja silti mulle tuli hyvä mieli olla yhteydessä. Niin oudolta kuin se kuullostaakin.Taas huomasin kuinka paljon voikaan toisesta välittää, ja kuinka kovasti sekin havainto aina uudlleen yllättää.

tänään alkoi sitten avoin yliopisto. Varsinaista luentoa ei ollut, vaan käytiin läpi opetussuunnitelmaa ja saatiin ohjeistusta opintopäiväkirjan tekoon. Huomenna on sitten ensimmäinen virallinen luento. nyt jo ajatukset on opintopäiväkirjassa ja kova tuumiminen millä teemalla sen ns. sitoisi yhteen....

yö meni jokseenkin unettomasti. Juuri kun olin käymässä nukkumaan hempukka tepsutteli omasta huoneestaan mun viereen. Eihän se olisi valvottanut että toinen viekussa nukkuu, vaan se, että hempukka oli kehittänyt jostain todella kuivan ja hurjan kuulloisen yskän. Hempukka nukkui ja yski, ja minä huolissani havahdun jokaiseen yskäkohtaukseen ja kokeilen otsaa, onko kuumetta jne...aamuyöstä vasta myöhään joskus nukahdin.

päivä on mennyt löhöillessä ja piirrettyjä katsoessa.Kiitän jokaista hyvää henkeä kun sub juniorin näyttäminen katkeaa. Olen "löytänyt" maailman ärsyttävimmän lastenohjelman!! vielä ahdistavamman kuin teletapit (ja teletapitkin on hauska pienissä osissa). Sarja jonka nimi on Teo...ahdistavin,ällöpiilosiirappisin alkutunnari jonka olenmissään kuullut ikuna koskaa!!!! " tee-o, tee-o, häntä kaikki rakastaaaaaaa...." argh!!!! minä en rakasta!!PISTE!! hempukka ikävä kyllä tykkää moisesta, joten ei kun tyynyn alle pää ja ahdistuksen korinaa...

tässä on koneen ääressä tullut pähkäiltyä ja mietiskeltyä melkein tunti. Mihin haen yhteishaussa??siis mihin kouluun ja mille linjalle?? mieli palaa koulunpenkille mutta eipäs se olekaan niin yksinkertaista. jo keväällä hain sosionomilinjalle, mutta en päässyt edes valintakokeeseen. Ikävä kyllä suurin osa jotka pääsevät ammattikorkeaan, ovat suoraan lukion penkiltä ja keskiarvo 4 tai 5...vain yksi kolmasosa on meitä joilla on jo ihan oikea koulutus alla ja tietotaitoakin...mietinkin siis pitäisikö hakea terveydenhoitaja-linjalle myös, tuon sosionomi-tutkinnon rinnalla...tässä on pyöritellyt hyviä ja huonoja puolia ja niin eespäin. Aivot kärähtää kohta!!! kun en mä halua oikeasti terkkariksi vaan sosionomiksi!! Mutta voisi käyttää sitä ponnahduslautana...tai jotain.

päivä on muuten ollut oikein antoisa. Isukki haki meidät puoliltapäivin ja mentiin sitten porukalla rossoon syömään. Isukki tarjosi(ihana isi=)...). Sitten hurautettiin kirkkonummelle siskonpojan synttäreille ja päivänsankari (3wee) ilahtui pikkutraktorista jonka ostin sille ( heti kun saatiin se pois sängyn alta lymyämästä). Ylläri oli kun keskisuomeasta pöllähti paikalle serkku perheineen ja isoveikka avokkeineenkin tuli paikalle.Varsinainen sukukokous...mun hempukka ja päivänsankarin isoveikka kiitivät pitkin kämppää ja pitivät enemmän metakkaa kuin me muut yhteensä. kakku oli hyvää ja muutenkin oli oikein lystiä=). Mitä nyt isukki viihdytti kaikkia kertomalla "hupaisia" juttuja mun ja isoveikan lapsuudesta. miten porukoiden on aina kerrottava mahdollisimman nolot jutut muille??? ei vaan mene jakeluun=)...

jonkin päivän tässä on ollut huolekas olo. mulle tärkeällä ihmisellä on huolia, ja tiedän, että sillä ja sen perheellä on rankkaa, vaikkei se siitä puhu, saati näytä. tulee mietittyä miten se jaksaa...kun ei itse voi oikein mitenkään auttaa, niin tulee sitten vain murehdittua toisen puolesta. no, aika näyttää mihin suuntaan asiat kääntyy.

syksy saa, tanssitaan, tai jotain=)....päätin sitten palata ah, niin ihanan blogini pariin uusin innoin (vanhoin rinnoin=)...).
Pienenä yllykkeenä toimi ystäväni magnustitar joka oli jokunen päivä sitten käynyt lueskelemassa vanhoja blogimerkintöjä (etenkin niitä missä puhuttiin hänestä itsestään) ja oli hykerrellyt niitä ihan onnessaan. Ainakin sen käsityksen sain=).

Kesä on ohi, ja syksy pakkaa päälle. Synttäritkin lähestyy uhkaavasti. Ei sitä itseään tunne näin vanhaksi, jos totta puhutaan. ja ainakin bussikuskit pitää mua ihan pentuna, kyselevät tuleeko mulle aikuisten vai lasten lippu (herää kysymys, pitäisikö joka hemmetin aamu meikata ettei näin pääsisi tapahtumaan???). Aina voi lohduttautua sillä (jos käy ahdistumaan) että isoveikka täyttää jo 30 ja sisko täytti 40...mullahan tuohon maagiseen 30 ikävuoteen on vielä runsaasti matkaa (kröhöm!!).

Ensi maanantaina alkaa avoimen yliopiston kurssit. Päätin hankkia lisää stressiä elämään ja muun elon lisäksi vielä koulussakin käydä. Ei vaineskaan...duunikamusen kanssa oli puhetta että ilmoittaudutaan jollekin kurssille ja näin tehtiin. Tässä kun on 4 vuotta ( vai 5...hmmm)tehnyt duunia niin koulunkäynti innostaa kummasti.Erilaisia virikkeitä ne simpanssitkin tarvitsee=).
mutta maanantaina koulu kuitenkin alkaa...tänään kävin jo kiilu simmussa ostamassa koulutarpeita (ah, mitenolenkaan tuota entistä syksyistä traditiota kaivannut!!!), jopa uuden penaalin!!!! mihin miestä enää tarvitsee jos on uusi penaali=D???kysyn vaan...

tänään olisi ollut kamusen lady L:n levyjulkkaribileet...en kuitenkaan mennyt, vaan jäin hempukkani kanssa kotiin viettämään perheiltaa.Viikonloppu vapaana ja huomennakin on perhekeskeistä ohjelmaa tiedossa.Isukki hakee meidät kämpiltä, käydään raflassa syömässä ja sitten suunnataan kirkkonummelle siskonpojan synttäreille(hyvästi laihdutuskuuri!!).Sunnuntaina tulee ehkä kaveripariskunta kahville. Ovat muuttaneet tänne jo keväällä, mutta en ole ehtinyt näkemään, niin hektinenelämä ollut koko kesän. mr porthos ja nti peppi ovat kamusiani jo vuosien takaa. Aikoinaan meitä oli ns.kolme muskettisoturia minä, mr porthos ja mr aramis.Sittemmin hajaannuttiin erillemme (syynä naiset ja eri kaupungit=D...), onneksi yhteyksiä pidetty, vaikkakin harvakseltaan.

eiköhän tässä nyt ollut jonkinverran läpätystä yhteen blogiin. Jatkanen huomenna=)...