Blogi

vapautta jäljellä. Kaksi vapaapäivää humahtanut ohi nopsasti. Huomen ei onneksi ole kuin tiimipalaveri ja mun kehityskeskustelu.valmistautuminen kehityskeskusteluun pyöreä nolla. ehkäpä tuo menee ihan omalla painollaan.
viime viikot on menneet jatkuvan väsymyksen vallassa. Tänäänkin oisin voinut nukkua vaikka kuinka pitkään. Ostin sitten ladyvitaa, jos saisi vitamiineilla olon virkummaksi. Ei kai tuo unirytminkin normalisoituminenkin olisi pahitteeksi. Sairastelu ja epäsäännöllinen työvuororytmi ovat tehneet tehtävänsä. Ajantajukin on ihan pielessä. Aina tuntuu kuin olisi eripäivä kuin onkaan. Nytkin tuntuu maanantailta. No, tästä on hyvä lähteä parantamaan tilannetta.

halloweensuunnitelmat on ihan auki...ainakin hautuumaalla ois kiva käydä, mutta kun on iltavuoroa, niin pitäisi mennä päivällä.Joko pe tai la -iltana pitäis kai jonnekin lähteä/tehdä, kun saa nukkua sitten ja mennä vasta iltaan.Elättelen toivoa että eräs ihminen haluaisi mun kans lähteä jonnekin, mutta saapi senkin nähdä.Pitäisi kai kamusilta tiedustella kuka minnekin ois menossa/onko missään menoa, ei vaan ole jaksanut.Tai sitten teen ex-temporet ja keksin vasta duunista lähtiessä minne menen ja mitä teen.

...etenkin kun eivät ole omia.
tänään käytiin entisen duunikamusen luona ihailemassa sen 4 viikkoista tyttöä. Oli kyllä soma kuin mikä...ja niin pieni. Kamunen kysyi herääkö vauvakuume, mutta ei herännyt. Mulle riittää tuo miun hempukka. Olihan sitä vaavua kiva sylitellä, mutta yhtä kivaa oli antaa se äidilleen kun toinen alkoi kitistä=).

matkat hakunilaan ja takaisin hempukka höpötti taukoamatta (mistä lie suulautensa perinyt???=)...). Jossei muuta keksinyt niin selosti mulle liikennemerkkejä ja mitä ne tarkoittavat. Isänsä on kertonut...mahtoi olla kanssamatkustajilla hymy herkässä=).

hitsi kun ei yhtään nukuta. Ja tv-ohjelmatkin on kaikki loppuneet. Noh onneksi netissä voi hengailla=).

viime viikot olleet yhtä suurta draamaa ja sairastelua jne...nyt on taas kaikki hyvin kaikinpuolin.

Eilen oli vapaailta. Hempukka oli isällään ja kerrankin aamuvuoron jälkeen vapaata. Saihan sitä tehtyä jotain järkevääkin. Kävin kirjastossa kirjoittamassa viimeisen sivun luentopäivikseen. Ja meinasin saada sydärin, kun sitä ei sitten ensin tiskin takaa tulosteena löytynyt. Tietty olin jo poistanut kirjoittamani tekstin...löytyihän se vihdoin, kun olin jo hakkaamassa päätä tiskiin.
sitten hippailin keskustaan ja törsäsin (lue: vingutin korttia) uuteen don rosa ankkikseen ja pariin kirjaan.sitten letit tanassa boot hilliin, mun oman magnustittaren uuteen duunipaikkaan. Oli kiva ilta ja mukavia ihmisiä. Loppuillasta mm. muusikkopoikien kanssa kerrottiin kilpaa basistivitsejä sekä vertailtiin kummat on pahempia, basistit vai rumpalit...pilkkuunhan se meni, mutta ei silti väsyttänyt, vaan magnustittaren kanssa sitten samaa matkaa himaan.

perjantai siintää jo iloisena horisontissa. Lähdetään uolevin ja hempukan kanssa lintsille valokarnevaaleilemaan. Pakkohan se on ottaa joku mies matkaan, että on joku voittamassa meille pehmoleluja...ei vaines, on kivaa kun uolevi tulee mukaan, siitä on ajan kanssa tullut ihminen jota voi sanoa ystäväksi, ja siispä sitä on aina kiva nähdä.Ei se varmaan tajua kuinka suurena tukena se on ollut, kun terveys rassasi ja mielikin oli aika maassa. onneksi se on nyt ohi, koko rumba ja normaalielo voi taas jatkua.