hmmmm...

minuutit vain mataa hitaasti, mitään ei saa aikaan. mieli on taas maassa. Nyt on taas sellainen oli että voisi lähteä. Jonnekin. Taas...vaihtaa duunia...Tai kaupunkia. Aloittaa taas alusta jossain. En tiedä miksi olen aina näin levoton. Olen asunut useassa kaupungissa, muuttanut jopa viikon varoitusajalla muualle, koska on halunnut jotain uutta. Sama duunipaikan kanssa. Jos en viihdy, otan hatkat ja menen muualle. mutta hassuinta on että vaikka viihdyn helsingissä nyt,niin silti, vähintään kolme neljä kertaa vuodessa, tulee hirmuinen tarve tai halu vaan lähteä. Vaihtaa paikkaa.
Itseasiassa ainoa syy jonkavuoksi en voi lähteä on mun lapseni. Tai pikemminkin se että on pakko asua täällä, jotta tyttö olisi lähellä isäänsä. jos olisin vapaa lähtemään, lähtisin vaikka mulla on kiva koti, olen saanut paljon kavereita...jne...

Tällä saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa että rakastan lähtöjä. Joskus on kiva saapua mutta lähtemisessä on tunnelmaa. Rauhoittavaa. Keventävää.

Kun asuin aikaisemmin helsingissä, lähdin varoittamatta. Ilmoittamatta siitä mitään etukäteen tai jälkikäteen. Katosin vain yksinkertaisesti. Ilkeä temppu, etenkin kun katosin yhden ihmisen elämästä ja se on ainoastaan se mitä kadun siinä lähdössä.Oli vain pakko mennä, tilanne joka silloin oli ei antanut vaihtoehtoa. Eli jos satut lukemaan tämän joskus( you never know) niin , Atro anteeksi!

tämä menee ihan surumieliseksi nyt. Tämä kuukausi on ollut ihan surukuukausi. Eniten surumielisiä päiviä kuin koko vuonna. Tai jotain=). ARHG! mun täytyy nyt ryhdistyä. ensin jotain ruokaa, (kahteen päivään mitään syöny) ja sitten alkaa uurastus, jalleen kerran!huokaus...