ja sillai..

...se tuli sitten ero. Isäntä kävi toisen kerran käsiksi ja mulle riitti. Oli riimitellen, se viimeinen niitti.Olo on aika surullinen, ja itkettää ja samalla kuitenkin on hyvin helpottunut olo. Katsoinpa kuitenkin tämän suhteen täysin loppuun, kaikkeni annoin, jokaisen kortin pelasin, jokaisen keinon käytin, mutta ei riittänyt.Ja toi kiinni käyminen toisen kerran, oli nyt sitten se, mikä sai kamelin selän katkeamaan.
Nyt lohduttaa tieto siitä että tätäkään surua ei kestä lopunikää, vaan se laimenee ja katoaa ajan kanssa. Kaippa se on normaalia pelätä ja olla onneton kun pitkästä suhteesta siirtyy sinkuksi.Toivoa en kuitenkaanole onneksi menettänyt . Joskus sitten kun aika on kypsä ja kohtalot kohdillaan niin ehkä tapaan sen oikean mukavan ukkelin jonka kanssa jakaa arki =)