=)

mun kummipoika on maailman ihanin pojanvesseli=)...yhtä hymyä ja naurua koko poika=).Oltiin sitä katsomassa tänään ja hempukka touhusi kummipojan isosiskon kanssa niin ettei olisi lähtenyt pois ollenkaan.

mun pitäisi kohta lähtä kavereita katsomaan.tavallaan ei huvittaisi....mutta menen kuitenkin...huokaus!

itsetutkiskelu on jatkunut kiivaana ja jatkunee vielä useamman päivän. Ainakin olen taas oivaltanut uusia asioita ja mahdollisia ratkaisuja ja useamman umpikujan=/...ajatukset vain törmäilee toisiinsa kun niin kiivaasti yrittää ajatella. Ainakin sen tajusin eilen, että mä en ole vielä saanut surra ukkiani. Ei ole ollut voimia. Kaikki voimat on keskittyneet töihin, että jaksoin, sitten matkustamiseen, ja siihen etten hajoa kokonaan itsesyytösten ja huonon omatunnon takia (huono omis koska en mennyt kipeenä duuniin...).
Kotkassa on joutunut olemaan iloinen hempukan takia ja porukoitten takia. Jos minä murrun, murtuu äippäkin. Nyt sitä tarvitsisi olkapäätä johon oikeasti voisi itkeä, mutta surun olen pakannut jonnekkin nuhruisen sieluni syvyyksiin ja tarvitsen aikaa ja rauhaa saadakseni sen sieltä pois että voin itkeä ja purkaa sen. mutta kaikki ajallaan...