ahkerana...

...vihdoinkin=)...alkuyö olikin kiireisempi kuin parina aikaisempaa. Heti sai käydä puuhaamaan. Mutta nyt on pyykit pesty, savukalasalaatti, sen kastike ja kaalilaatikko valmiit. Ei jää mummot ja papat huomenna nälkäisiksi...

Tämä päivä meni taas nukkuessa. Yötöissä on se paha puoli ettei ehdi aurinkoa paljon näkemään. Sain sentään itseni pakotettua nousemaan jo kuudelta, vaikka se vaikeaa olikin. Pitkästä aikaa good charlotet soimaan ja menoksi. Piipahdin paikalliseen ja siellähän oli jo piliskisat täydessä vauhdissa. Pilispojista puhumattakaan...ne oli taas olleet mahdottomia...en voi kertoa mitä olivat tehneet( melkein) mutta...hmph, niitä sentään! pitkästä aikaa oli kisoissa melkein parikymmentä kundia, ja osa jäi uupumaan vielä=(. Rattoisa meininki kuitenkin. Tyttöjen kanssa rupateltiin ja joku uusi naama pyysi multa puhelinnumeroa...hmmm...en antanut...kyseessä oli ainakin 40-50vee äijä, ja kyllä mä nyt yritän pitää jotakin tasoa ( ainakin hitusen lähempänä pitäis olla omaa ikää kundin=)...). Muutenkin olen varovainen kelle numbani annan. yritti tarjota juotavaakin, mutta mulla oli jo tuoremehu-erikoiseni ( kertaus: vettä ja tuoremehua=)...) edessä joten kieltäydyin nätisti.

kun olin lähdössä niin yksi pilispojista tuli surkeena pyytämään multa lainaksi 40e maanantaihin asti. Ensin en meinannut antaa, mutta se oli niin surkeana että sydän heltyi ja oli pakko. lainasin sitten 50e, ja se oli niin kiitollinen että tuli melkein nolo olo. Ei mullakaan ole paljoa rahaa, se meistä on varakkaampi, mutta kun kerta mulla nyt oli ja sillä ei, niin...saanhan mä sen maanantaina takaisin. Ja se on niin paljon mulle juomia tarjoillut ja ruusuja ostellut että jos tämän voin tehdä niin edes sen.

Taas ollut ihanan hyvä mieli koko päivän, ja on edelleen. Duunimatkalla soittelin lappeenrannan suuntaan ystävälleni Bilpolle (salanimi jälleen!=)...) ja meni oikein rattoisasti matka höpötellen. Surettaa välillä kun tuntuu että kaikista parhaimmat ystävät asuu juuri jossain toisella puolella suomea. Ei niin että yksin joutuisi täälläkään olemaan mutta on kavereita ja sitten on ystäviä...=/...huokaus...

No, ystävät pysyy silti ystävinä vaikka harvoin näkisikin. juuri siksi he ovat ystäviä=).

nyt taidan palata kirjani pariin ja hengähtää hetken kaiken täs keittiöhäsläyksen jälkeen.