arjen paluu...

maanantai, tuo päivistä pörhein=)...

Täysi duunipäivä takana. Kotimatka oli suorastaan riemuisan Töissä aloitin joulunäytelmän ( henkilökunta esittää sen meidän puurojuhlassa, myös allekirjoittanut on tonttuna=)...)kirjoittamisen. Muuten tiedän jo tarinan kulun, mutta loppuratkaisu puuttuu. Kirjoitin ensimmäisen näytöksen noin 7 minuutissa kahvituksen aikana ( eli 2 duunikamua kahvitteli asukit, minä kirjoitin=)..).Pitää kirjoittaa sitä kun vain ehtii, ja ainakin huomenna mulla on aikaa koskapa teen 17 tuntisen duunivuoron. Ilta ja aamu putkeen. Tulee sitten valvottua abaut se 24h putkeen=/...kerta pitää herätä viimeistään klo 9 aamulla ja nukkumaan pääsee samoihin aikoihin seuraavana aamuna.

On jotenkin nuutunut olo nyt. Ja ollut itseasiassa koko viikonlopun. Ei oikeastaan väsytä, eikä sureta tms...on vain huvittamaton olo. Osittain voimaton, ja hitusen uninen ja rippunen piittaamattomuutta. Tänään en jaksa kiinnostua ihmisistä, enkä niiden jutuista, tänään olen oman itseni parasta seuraa. Tänään en jaksa ajatella, tänään sammutan aivot ja heitän ne parvekkeelle jäähtymään. Tänään en jaksa kaivata ketään, en ikävöidä tai haikailla. Ne kolme tunnetta voivat lähteä lumisotasille kuubaan. Tänään en jaksa hymyillä, ei siksi että surettaisi , vaan siksi että lihakset ovat lakossa. Tänään en jaksa kuunella ketään, korvat ovat tukossa, en nähdä ketään,tänään olen sokea. Tänään vain olen ja hengitän. Häivyn hetkeksi maailman melskeestä peiton alle...