HMPH....

hitsi mikä yö...näin ihan kamalan ahdistavaa unta.Tai sellaista unta jossa olin osaittain hereillä, mutta kuitenkin unessa.Ensin näin ihan tavallista unta, joskin sekin ahdistava.Mutta yhtäkkiä jossain kolahti ja säpsähdin hereille, osittain.Kuulin kuinka joku käveli rappiksessa ja jäi mun oven taa. Jo se oli pelottavaa.Kuitenkaan ei pystynyt liikkumaan, saati puhumaan. Sitten avasin silmät (en varmaan oikeasti vaikka siltä tuntui, vaan unessa) ja tajusin etten ollut omassa huoneessa,enkä sängyssä vaan jonkun toisen ja tiesin, että huoneessa on jotain todella pahaa. Edelleenkään en pystynyt liikkumaan, puhumaan, vain kamala pakokauhu valtasi pään. Vihdoin ja viiimein sain oikeasti silmät auki, mutta heti kun suljin ne (ja suljin melkein heti, väsy kun olin) ja olin taas samassa huoneessa, pimeässä. Loppujen lopuksi sain omat silmät taas auki ja hetken ajan en pystynyt edes silloin liikkumaan, piti taistella itsensä unesta irti....Sitten en uskaltanutkaan nukkua, vaan valvoin pari tuntia, vaikka olin kuolemanväsynyt. Hirveä uni...yleensä kauhuunet(esim sarjakirvesmurhaajista olevat unet ovat vain mielenkiintoisia) mutta unet joissa ei pysty itse hallitsemaan asioita, vaan on avuton, saavat mut poissa tolaltaan.

nyt on pahoja unia ollut sitten jo kahtena yönä peräkkäin, joskaan ei edellisenä tässä määrin. Luulin jo että tänä keväänä ei olisi painajaisia, mutta näköjään olin väärässä. Juuri nyt tuntuu siltä että voisi käydä seurustelemaan vain sen takia että olisi joku lähellä jos ja kun herää pahaan uneen ja omaan huutoon. Pelko haihtuu paljon nopeammin kuin on joku lämmin ja vakaa vieressä, jonka kainaloon voi käpertyä ja oikeasti tajuta, että se oli vain unta.