huokaus....

kello neljä on ja kaikki mummot ja pappaset nukkuvat, vain minä yksin valveilla. Yössä on outoa voimaa. rauhallista voimaa...
yövuoroissa ( ja muutenkin öisin) on helppo sukeltaa itseensä ja väännellä ajatuksiaan , tutkiskella tuntemuksia viimeaikojen tapahtumista, eritellä niitä ja uohtaa negatiiviset jutut ne käsiteltyään...ja tuntea hyvää mieltä niistä ilon pirskahduksista, ja pienistä kommelluksista. Miten jaksaa lämmittää mieltä koko päivän kun antaa mummolle paikan junassa ja se hyvä mieli, jonka toiselle on voinut tuottaa jollain niin pienellä teolla. snentimentaalista ....mutta niin kaikki tuppaa olemaan neljän aikaan yöllä!
Kolmisen tuntia ja mietteliäisyys vaihtuu ylikierroksiin, vaiheeseen jolloin kaikki on hauskaa=)...saapi taas kikatella himamatkan junassa ja joutua kaikkien tätiihmisten ylenkatsomaksi=)...mutta minkäs sille voi jos naurattaa=)?

mutta vielä ei olla siellä asti...=)

tässäkin on tullut pitkästä aikaa matchailtua, kun ei ole joukkovaellustakaan ollut, ( ainakaan vielä=)...ikinä ei saa sanoa että hyvin mummot nukkuvat, koska juuri silloin joku lähtee vaelluslenkille=)...) ihan mukavaa piiiitkästä aikaa.
mutta nyt on lähddettävä jatkamaan hommailua, aamupala ei valmistu itsekseen=)...