hymystelyä...

niin sitä ollaan oltu parisuhteessa jo yli viikko. On se kumma miten vaikea kuitenkin on pitkän ajan jälkeen soeutua seurusteluun.Enkäpä tarkoita sitä, että olisi vaikea olla uskollinen, ei sitä, vaan...kun on ollut kauan sinkkuna ja miellyttäen vain itseään, niin ei ole helppoa ottaa toista huomioon ja tehdä kompromisseja ja olla olematta liian herkkä tjn...pitänee käydä opettelemaan epäitsekkyyden abc:tä.Frylta pyysin tänään anteeksi kun eilen kenkkuilin. Siis en tajua miksi minä, yleensä järkevä(?) ihminen joka kestää vittuilua, otan pultit jostain tyhmästä läpänheitosta.Miksi olen ehdottomampi suhteessa, kuin normaalisti ihmisten kanssa?Miksi oletan että 5 viikon jälkeen sen pitäisi olla meikäläisen asiantuntija? Ehkei mullekaan ole helppoa sitoutua, ja kapinoin sitä vastaan alintajuntaisesti.
pitänee nyt vaan työskennellä itsensä kanssa ja fryn tietty ja yrittää tasoitella kovimpia kolauskohtia liukuvammiksi. Enkä vain minä, vaan molemmat.suhde näköjään tarvitsee hirmusti huumoria ja kompromissikykyä. Ja helpottaa varmaan kun alkaa enemmän tuntea toisen sieluneloa, ja osaa välttää tahallaan ärsyttämästä toista, vaikka sen tekisi tietämättään=)...tms...
nyt unten maille...väsy jo mahoton.