kello jo kohta neljää lyö...

...ei ole enää puoliyö=D...ja runosuoni kukkii=)...

Nyt on tehty kakut ( kaksin kappalein). Sitruunakaakku sekä toveriksi sille banaanikaakku suklaakuorrutuksella. Harmi kun ei voi maistaa, sen verran tiedän että molempien taikinat olivat ainakin namin makuisia ( taikinansieppaaja ruispellossa, vauhdissa jälleen=D...).Ja tietenkin munavoi on tehty myös ( ei saa unohtaa ettei se loukkaannu...*kihertää* kyllä, yöhäröys on iskenyt taas meikäläiseen=)...)

jokin muukin on iskenyt meikäläiseen...ikävä...uolevia=). Monta päiväähän tässä jo menikin rauhallisissa tunnelmissa tuon kaihouden suhteen. Silti, jokin kapioi itsessä sitä että kaipaa jotakuta, vaikkei ihan oikeasti ja kunnolla tunne toista. Ollaanhan jo kesän alusta tunnettu, mutta en silti tunne sitä ( if juu nou wat ai miin...).Tämä tämmöinen pitäisi kieltää jollain lakipykälällä tai asetuksessa, jossei EU:ssa niin sitten ihan suomen laissa...=). Ja onkohan muutenkaan fiksua tänne kirjoittaa tästä...se nimittäin tietää mun blogista ja käy joskus lukemassa näitä...luotan siis siihen että se on kiireinen , eikä ehdi nettiin missään tai koskaan=D. Itsevarmuus kunniaan=). Vaikka kyllähän se tietää että ehkä tykkään siitä.tai ehkä en...=)

Kunhan itse sitten oikeasti tietäisinkin tykkäänkö vai en...ja kaipaus ei todista vielä mitään. Mä olen jääräpää vanha käpy=).