lauantai ja kaikki hyvin=)

ihanaa, olen saanut nukkua, ja pitkään...tai ainakin pätkissä pitkään=). Eka herätys oli jo seitsemältä kun uninen pieni termiitti könysi viekkuu ja ilmoitti haluavansa A) piirretyt eli tv auki ja B) aamupalaa ja C) maalata heti ja tässä ja nyt!!!! onneksi piirretyt sai hempukan unohtamaan maalaamisen (sitä on pakko valvoa ettei ole koko kämppää vesivärin vallassa) ja nautiskeli piirretyistä ja aamupalasta. Äiti sai torkuskella...

nyt olen mäkin päässyt ylös, hempukka päiväunilla (vaikka pisti tarmokkaasti hanttiin, vain uhkaus ettei tule karkkipäivää jossei nuku sai sen menemään sänkyyn. Tämä lapsi vetää itsepäisyydessä vertoja äidilleen=)...)) ja mä olen siivoillut,pessyt pyykkiä ja astioita ja muuten vain järjestellyt. Löysin yksien farkkujen taskusta 5 euroa (hihhei) ja toisten taskusta 3 euroa=)...lattioilta kerätty pikkukolikoita ainakkin 1,5euron edestä=). kannattavaa tämä siivoaminen=)...

kunhan hempukkaiseni heräilee niin suunnataan kulkumme ulos leikkipuistoon ja kauppaan. teen huomenna tai maanantai-iltana lämpimiä voileipiä ( ei niin että tulee päälle pelkkää makkaraa ja juustoa, vaan omalla reseptillä=)...), joten pitää ainekset käydä ostamassa ( muista ruokatavaroista puhumattakaan...). Pakko herkutella edes yhtenä päivänä viikossa. Mietin pitäisikö kutsua yksi kaveri käymään iltaa istumaan silloin, ja herkuttelemaan (ihan vain etten itse syö kaikkia ja paisu heliumpalloksi=)...)...saapi nähdä...

Jonkun verran käynyt eilistä kohtausta (duunissa se mummo=/...)mielessä läpi...tämä oli jo kolmas kerta. Päätin tässä ihan kaikessa hiljaisuudessa alkaa etsiskelemään uutta duunipaikkaa, varmuuden vuoksi. Mä en nimittäin ole niin empaattinen ihminen että antaisin toisen hakata itseäni vain siksi koska olen hoitaja...huolestuttaa toteaako pomo että olen ollut epäammattimainen kun kutsuin poliisit. Mutta mun päähän ei vaan mahdu miksi sellaista pitäisi ottaa vastaan uudestaan ja uudestaan. Ehkä joku voi mutten minä. Mua on hakattu elämän aikana yhden ihmiselon tarpeiksi. esimerkinä; mua hakattiin kuudennella luokalla joka päivä. Ja kun koitti loma, meidän luokan kundit kävi jonoon ja jokainen tempaisi mua "että riittää sitten lomankin ajaksi"...opettaja oli juoppo ja rehtori kusipää. kukaan ei puuttunut asiaan millään tapaa. Isobroidikin oli jo yläasteella eikä voinut auttaa. Mä en ollut tarpeeksi iso puolustautumaan lihaksin. Selvisin kuitenkin siitä, ja yläasteen henkisestä pahoinpitelystä...hassuinta on että nyt, aikuisena, nämä samat kundit on useampi yrittäneet iskeä mua!!!Sanotaanko että aika huonolla menestyksellä=)...

Tuo on jo menneisyyttä enkä sitä enää murehdi. Mutta en aio olla enää kenenkään fyysisenä tai henkisenä nyrkkeilysäkkinä. Ja jos työssä ei tilanne muutu, menen muualle. tässäkin on juuri se pointti että jos potilas on väkivaltainen harhojen tai oikeasti sairauden takia, voi muutaman iskun ottaakkin, mutta jos tarkoitus on oikeasti satuttaa satuttamisen halusta tilanne on toinen.

nyt nämä masentavat aiheet sikseen!!!ulkona on ihku päivä, lähden herättelemään pirpanaa ja eikun ulos=)...hyvä mieli vallitsee kaikesta huolimatta=)