sukua tapaamassa..

...tai yhtä vain=). Koko päivä ollaan otettu rauhaisasti. Yskä vaivailee vielä ja muutenkin oli aamulla kuumeinen olo. silti sain sen verran puhtia että lähdettiin hempukan kanssa keskustaan jossa meillä oli rehvit mun serkun ( myös hempun kummitäti) kanssa. Se on ollut useamman päivän helsingissä ja ehdittiinpä mekin näkemään, vaikka jo huonolta näytti kun mulla on ollut tämä viikonloppu taas ohjelmatäyteinen. Se lähteekin sitten kahdeksan junalla kohti rovanniemeä...ensi kerralla nähdään ukin hautajaisissa jotka siintää lähitulevaisuudessa. Se ei siis ole mukava tapaaminen vaan sujuu surullisissa tunnelmissa=(.

Ukin maksasyöpä on jo pahana ja ukki heikossa kunnossa. Jos kaksikin kuukautta vielä jaksaa sinnitellä niin se on ihme=(. Ukki itse on jo hyväksynyt tulevan, meillä sukulaisilla tämä on vielä käsittelyssä. Vaikka tajuaakin että tulee se noutaja meille kaikille, niin surullista se on silti.

kovin on väsynyt olo, ei kai lunssa jätä mua enää koskaan vaan on pesiytynyt sisuksiini kuin lapamato. Tätä yskimistä on jo kaksi viikkoa ollut, eikä loppua näy. ykjsi meidän mummo suositteli lämmintä sipulimaitoa (kääk!!!), mutta vaikka tykkää maidosta (kylmänä) ja sipulista (kypsänä) niin yhdessä tuo sekoitus ei kuullosta ylen maukkaalta. köhinä siis jatkukoon=)