yömietintöjä...

...on jäänyt häiritsemään sen teinitytön kiukku/egotus/isottelu...pidän itseäni kuitenkin yleensä rauhallisena otuksena. en ala haastamaan riitaa, ja kestän jonkun verran suunsoittoa. Mutta jos joku käy huutamaan kaverille (naarasleijona-efekti) niin mä nousen puolustamaan...toinen paha (?) on juuri nämä teinityttöset..."hei olen pipsa, oon blondi ja mulla on isot tissit! mä teen kuin haluan ja kukas sä olet ...ja mitä täällä teet ja etkö näe miten ihana olen...palvokaa mua!!!!! " herranjumala..( huomaa, et ole julkkis tai erityisen ihailtava vain siksi että sulla on kivat aurinkolasit tai b-kuppia isommat rinnat..!!!).ja aina ne löytää mut...
Yleensä tollaisen voi kuitata nauramalla mutta joskus nämä nuoret ihanteet käyvät käsiksi. pieni olen, nuoren näköinen, mutta kun suutun....sanotaanko niin että osaan pitää puoleni. en mene ketään lyömään mutta puolustaudun jos on pakko.

vaikka on mun tempperamentti muutenkin ilmeisen tunnettu. ei se leimahda lähes koskaan mutta kun leimahtaa niin huudan kenelle tahansa missä tahansa...lady K eilen kysyi eikö mulla ole itsesuojeluvaistoa, jos käyn parimetriselle häiskälle huutamaan koska se on tapellessaan kaatanut lapseni hoitsun( tarhatäti vapaalla, muakin pienempi ja sitten häiskä kaataa sen maahan,,,3vkoa saikkua...) ...ei, itsesuojeluvaistoa mulla ei ole=). kun suututaan suututaan kunnolla (tappajapulu=D...). Lepyn myös helposti...=)

tätä käy jos jotakuta kaveria on satutettu jollaintapaa, mua on kohdeltu väärin tai jotakuta kaveria kohtaan on oltu epäreiluja...mä olen äitihahmo ja tasapuolisuuden ja reiluuden ystävä=).

näin eilen ohimennen vanhoja tuttuja ( tai tutun)...kun aikaisemmin oli myrtsissä töissä tuli käytyä paljon teellä ja tuoremehulla topparissa. siellä tutustuin vanhaan pariskuntaan, elläkkeellä jo jne...todella mukavia, ja viisaita ihmisiä. puheltiin aina yhteensattuessamme elämästä, veroista, politiikasta, ja muuten vain kaikesta...melkein vuosi sitten sattui että pariskunnan mies sai sairaskohtauksen ja halvaantui ...4_raaja halvaus, pystyy onneksi puhumaan ja aivot toimii kuten ennenkin. Kun rouvaa on nähnyt nyt juna-assa matkalla niin on aina kysellyt miehen vointiaa. se on niin raskasta niille molemmille...pahinta on se kun ei itse voi auttaa millään tapaa...ja aina näin käy niille hyville, viisaille ihmisille=(...se vain ei ole reilua...

puhuttiin aiheeseen liittyen neiti koalan kanssa kuolemasta...se pelkää kuolemaa ( eikös kaikki?) mutta oma mielipiteeni on se että me pitkitämme elämää liikaa...kuolema on yhtä luonnollinen tapahtuma kuin syntymä...omaisille voi olla kova pala ( tai ei jossei välitä ja perintöäkin tulee...) mutta esim mäkin kuulen lähes päivittäin vanhuksen oman toiveen, kunhan jo kuolema veisi...mä teen hoitotestamentin jossa kielletään elvyttämästä mua halvauksen tai tms. takia...en halua elää kasviksena tai , tajuamatta missä olen...( vaikka eihän sitä tiedä millainen on vanhana).. ja siitä...halasin eilen yllärispontaanisti meidän yhtä pappaa...se hymy oli täyttä kultaa=).suosittelen haleja kaikille!!!!