Haastattelin uusimpaan Cityyn AJ Kemppaista (http://www.city.fi/artikkeli/Laskumatkalla/3636/). Kemppainen on paitsi taidokas vapaalaskija, myös elämäntapamatkailija. 250 matkapäivää vuodessa suorittava laskija paljasti seitsemän maailman ihmettään. Aikaisemmin tämän ovat tehneet mm. Arman Alizad ja Anne Kukkohovi.
Näiden haastatteluiden jälkeen olen ollut aina tulessa potenssiin sata. Paitsi, että olen hukkunut reissukateuteen, olen aina miettinyt, mikä olisi oma maailman ihmeeni. Joka kerta olen päätynyt samaan: Plitvice lakes (Plitvicka Jezera).
Plitvice on sinänsä mielenkiintoinen, että olen kuullut paikasta vain reilaajien suusta ja yhden kysymyksen yhteydessä: Kannattaako vai eikö kannata?
Itse päätin reililläni, että kannattaa. Vuonna 1979 UNESCO:n maailmanperintökohteeksi valittu luonnonpuisto sijaitsee Kroatiassa. Lähin lentokenttä on Zagrebissa, 140 km päässä. Nappasin bussin
Zagrebista aamulla, pysähdyin päiväksi Plitvicelle ja jatkoin illaksi Splitiin.
Plitvice Lakesin kansallispuisto jää kolmen vuoren väliin ja oli muuten Jugoslavian ajan tunnetuin turistikohde. Käytännössä luonnonpuistossa kiemurtelee kolme selkeää kävelyreittiä, joista lyhyimmästä selviää parissa tunnissa. Valitsin itse tämän. Jos muuten väsyy matkalla, voi myös hypätä taukopaikalla minijuniin ja palata alkupisteeseen. Alueella kauneinta ovat pienet järvet purot ja vesiputoukset. Klisee, yep, turkoosia vettä, mutta alla kuvissa todiste siitä. Lienee ainoa paikka Iguassun lisäksi, missä mieleni on todella levännyt. Ps. Nyt olisi SINUN vuorosi: paljastathan oman maailman ihmeesi?
