Blogi

Pikkusiskoni kirjoitti ylioppilaaksi viikonloppuna! Turkuun menin perjantaina jo, lauantaina oli lakkiaiset (iltalukiossa). Kotona oli täysi kaaos kun sinne saavuin, valmistelut olivat aivan kesken, tekemistä riitti paniikkiin asti. Jotenkin kaikki saatiin valmiiksi lauantaiksi neljään mennessä, jolloin vieraita alkoi saapua. Ihan mukava ilta oli, näki taas sukulaisiakin! Ja pääsi silittelemään perheen kissoja, Luikkua ja Pottua. :) Yllättävän paljon mahtui porukkaa sinnekin taloon, kaikki tila oli hyvin käytössä. Mukava viikonloppu kokonaisuudessaan, vaikka hieman tunnelmaa latisti lähestyvä flunssa. Kurkku oli kipeä ja räkää ja limaa riitti. Nyt kun kuumeen pääsin mittaamaan kämpillä, hieman yli 37 astetta näyttää olevan. Eli ei käytännössä mitään, paitsi ikävä flunssa ja hieman vetämätön olo.

Melkoisen täysiä ovat junat näemmä, pitänee varautua tähän tietoon kun jouluna palaan Turkuun takaisin. Perjantaina oli tarkoitus mennä 14:30 junalla Turkuun, mutta sepä olikin täynnä. Tuli sitten parin tunnin odotus seuraavaan junaan. Tämä ei kyllä haitannut lainkaan, erittäin mukavan helsinkiläisen lääkäriopiskelijan vieressä kun istuin Tampereelle asti, melkein koko aika juteltiin. Harmi että ei ollut Seinäjoelta! Ja Tampereelta Turkuun välin nukuin melko hyvin. Paluumatka meni taas hieman perinteisemmin, Turusta Tampereelle nukuin, ja Tampereelta Seinäjoelle luin huomiseen Saksan alkeiden tenttiin. Tästä tulee luultavasti huonoin numeroni tähän mennessä, tästä kurssista, veikkaan kakkosta. Ei ole saksa oikein minun kieleni! Noh, kyllähän siellä hieman perusteita on oppinut, että on siitä hyötyä ollut tuosta kurssista, mutta hyvää numeroa en tästä kurssista saa.

Outo juttu, tuntuu siltä että viimeisen viikon aikana olen nähnyt useampaan otteeseen pahoja unia. En siis painajaisia sinänsä, mutta sellaisia unia että herään. Pari kertaa olen herännyt siihen että olen noussun vuoteestani ja laittanut huoneessa valot päälle. (Siis sen jälkeen vasta herännyt. Silloin tällöin kävelen unissani muutenkin.) Muutenkin olen melko kevyesti nukkunut tämän viikon, tuntuu että olen heräillyt melkein joka yö johonkin siinä kahden - kolmen välillä. Lisäksi viime yönäkin, vaikka nukuin ihan hyvin, mukavia unia, niin aamulla kun heräsin huomasin että olin laittanut jossain vaiheessa yötä lukuvaloni päälle. (Herättyäni ja huomattuani valon palavan, sammutin valot ja nukuin vielä pari tuntia.)
Asiassa on se outoa, että en koskaan näe painajaisia. Jos jokin uni näyttää menevän siihen suuntaan, aina huomaan näkeväni unta ja herätän itseni. Mutta siltikin, näin joudun äärimmäisen harvoin tekemään. Ja nyt tällä viikolla useamman kerran olen näin tehnyt. Hmm, mistäköhän johtuu? Yksi vaihtoehto, luultavasti kaikkein todennäköisin: Olen tämän viikon katsonut tuota sarjaa "Supernatural". Ihan jees sarja, ihan pelottaviakin jaksoja.
(Varsinkin pilottijakson alku oli hyvinkin karmaiseva. Nainen herää, huomaa että mies ei ole vieressä nukkumassa, ja käy lasten huoneessa tarkistamassa vauvan tilannetta. Mies seisoo tummana hahmona ikkunaa vasten vauvan sängyn vierellä, ja näyttää sormimerkeillä että kaikki kunnossa, vauva nukkuu. Nainen kääntyy ovelta ja kävelee alakertaan, jossa on telkkari päällä. Sulkiessaan telkkaria, nainen huomaakin että telkkarin ääressä sohvalla onkin hänen aviomiehensä, sikeässä unessa. Jotenkin karmaiseva tilanne.)
Veikkaan siis että uneni johtuvat tuosta sarjasta. (Tätä teoriaa tukee se, että yksi uneni lainasi teeman yhdestä tuon sarjan jaksosta.) Noh, ei voi mitään. Pitää vain katsoa tuo sarja äkkiä loppuun! :D Katsotaanpas.. tällä hetkellä katsonut ykköstuotantokauden puoleen väliin... kolme tai neljä tuotantokautta jäljellä.. Jep, helppo homma! :)

Eilen saapui ensimmäinen varma merkki joulun saapumisesta.. Punainen postin kuori, joka postittaa joulukortteja edullisesti! Kaipa sitä pian pitää niitäkin alkaa täyttämään.. Hmm, viime vuonna asuin Turussa. Montakohan joulukorttia sukulaiset lähettävät vanhaan osoitteeseeni.. Noh, ei voi mitään. Itsellä pitäisi suuri osa viime vuoden osoitteista sentään olla tallella, ei tarvitse sellaista rumbaa käydä läpi kuin viime vuonna. Ja nyt olen Eniroon rekistöröitynyt, sieltä voin vielä varmistaa kaikkien osoitteet. Eipä silti, ei sitä niin montaa korttia pidäkään lähettää, alle kymmenen.

Huomenna kouluun taas. Outo tunne, näin pitkän vapaan jälkeen. Taas aloin illan mittaan miettiä, mitä tästäkin elämästä tulee. Aivan pian olen vuoden ollut AMK:ssa. Kolme vuotta edessä. Mutta mitä sen jälkeen? Olenko valmis jäämään Etelä-Pohjanmaalle asumaan? Jos en ole jäämässä, mikä minua odottaa jos muutan muualle?
Jos kaikkein järkevämmin olisin tehnyt, olisin jäänyt Turkuun asumaan, mennyt siellä AMK:hon. Tai sitten Tampereelle mennyt opiskelemaan, sekin olisi ollut hyvä vaihtoehto. Helsingistä en niinkään välitä, hieman liian iso paikka. Myöskin Vaasa vaikuttaa mukavalta paikalta, vaikka en siellä koskaan olekaan käynyt vielä. Mutta Seinäjoki? Noh, ihan jees paikka tämäkin. Mutta en tiedä paljonko täällä on sen alan töitä, joihin alunperin ajattelin suunnata. Ja mikäli joudun muuttamaan uuteen paikkakuntaan työn perässä, mitä olen saavuttanut? Melkein pari vaihtoehtoa näen: Joko löydän täältä Seinäjoelta, Etelä-Pohjanmaalta jotain, minkä vuoksi olen valmis jäämään, (tyttöystävä/vaimo), tai muutan opiskelun lopussa etelämmäs. Todellakin toivon että täältä Etelä-Pohjanmaalta tulen löytämään etsimäni.. olisi se kyllä sääli jättää nämä maisemat, kun olen alkanut täällä viihtymään. Noh, sen näkee sitten.
Jos joudun muuttamaan työn perässä, tilanne on huono. Valmistuttuani olen about 30v insinööri. Ei enää opiskelua, ei enää opiskelijakavereita.. Olisin yksin uudessa paikkakunnassa. Mistä edes lähtisin tuttavia keräämään? Tyttöystävää sieltä etsimään? Pelottaa ajatuskin. Noh, toivotaan että ei siihen mene!

Risteilystä.. Mukava reissu oli, mutta murehtimista tuotti. Laivan diskossa juttelin yhden tytön kanssa, puhelinnumerokin on tallessa. (Siis ei mitään ihmeellisiä kuitenkaan juteltu, kunhan hieman tutustuttiin. Kävi ilmi että hän esim. yhden luokkakaverini tuntee, ovat samalta paikkakunnalta, en mitään siitä ajatellut.) Ei mitään, jos järkevästi olisin tehnyt, olisin odottanut kunnes risteily on ohitse, ja sitten soittanut hänelle, kysynyt haluaisiko vaikka mennä treffeille. Valitettavasti, taisin mokata. Näin hänet uudemman kerran laivalla perjantaina, ja silloin tein pahan mokan. Menin kysymään suoraan häneltä, lähtisikö hän treffeille joku kerta. Pahaksi mokaksi tämä luokitellaan siksi, että hän oli luokkakaverin seurassa, joka oli mies. Lisäksi, olin itse tämän luokkakaverini seurassa, joka oli samalta paikkakunnalta tämän tytön kanssa.
Argh minkä sotkun meninkään tekemään. Jos nyt jätetään tämä tytön luokkakaveri huomiotta, niin taisin mokata itseni oman luokkakaverini edessä. Mikäli oikein ymmärsin, tai viimein tajusin, kyseessä saattoi olla jonkin sortin eksien kohtaaminen. Ei tullut tämä mieleenikään ennenkuin puolessa välissä treffeille pyyntöäni, jolloin oli jo liian myöhäistä kääntyä pois.
Noh, tyttö ei tuolloin heti osannut sanoa lähtisikö treffeille, tilanne jäi hieman auki.
Mutta nyt ei mitään hajua mitä tekisin.. Luokkakaverin kanssa pitää ainakin ekaana jutella, ennenkuin päätän soitanko ja kysyn uudelleen.

*Alla oleva kirjoitettu 13.11.2008*
Noniin, selvisi tämäkin juttu. Ei siis hätää, ei ollut mitään yhteistä historiaa luokkakaverilla ja tällä tytöllä. Joten olisin täysin vapaa häntä treffeille pyytämään. Mutta, selvisi myöskin toinen asia, nimittäin hänen ikänsä; hän on parikymppinen. Eli jokusen vuoden liian nuori, taidan jättää väliin tällä kertaa. Siis ei missään ole oman ikäluokan edustajia vapaana!

Auttakaa joku, missä järjestettäisiin kursseja, joilla opetetaan arvioimaan ihmisten ikää! Tämä on oikeasti pulma, en osaa arvioida kenenkään ikää enää. Nuoren näyttävät ikäistään vanhemmilta, vanhemmat ikäistään nuoremmilta. ja tätä ei helpota se, että koululla on vain 20-25 vuotiaita ihmisiä. (Tosin miehiä, naisia ei juuri ole.)

Tylsääkin tylsempää viikonloppua seurasi tapahtumarikas risteily. Joskus näinkin.

Ei mitään ihmeempää, risteily oli elämäni paras. Tosin, en viimeiseen viiteen vuoteen risteilemässä ole käynytkään, lukuunottamatta Astin-risteilyä tässä aikaisemmin. Eipä silti, olisi tämä risteily paremminkin tietenkin voinut mennä, mutta loppujen lopuksi, ihan mukava reissu! :)
Melko väsynyt fiilis oli kyllä takaisintultaessa bussissa, itsekin torkuin puolet matkasta. Hyvää tekivät 11 tunnin yöunet kyllä omassa sängyssä! Hattua pitää niille nostaa kyllä, jotka jaksoivat jatkaa Karmaan vielä eilen illalla.

Ainakin on viikonloppu ohi. Tylsin viikonloppu piiiitkään aikaan! Kaupat ja uimahalli olivat kiinni, ei mitään tekemistä, kämppiskin oli kotiseudulla käymässä.
Tylsyys oli melkein käsin kosketeltavaa. Noh, nyt on sekin viikonloppu takana, huomenna koulua taas!

Hmm, pitäisikö olla huolestunut..
Kävin tässä viikonloppuna kovalevyäni läpi, ja jäin fiilistelemään vanhojen World of Warcraft kuvankaappausten pariin.. Pitääpi varoa, etten vain sille tielle sorru tylsyyden iskiessä! Eli nyt pitäisi jotain tekemistä keksiä.. mieluiten poissa tietokoneen ääreltä. World of Warcraft on aivan liian paljon elämästäni jo vienyt, ei mitään aikomustakaan aloittaa sen pelaamista taas. 1,5 vuotta sitä pelasin heti sen ilmestymisestä lähtien. 2005 alussa ilmestyi, 2006 puolessa välissä jossain vaiheessa sitten sen pelaamisen lopetin. Aivan liikaa aikaa peli vei, ei oikein ollut enää mitään muuta elämää. Työt kärsivät hieman, kun raidit venyivät myöhään yöhään, ja pahimmillaan tuli vielä keskellä yötä herätys, että nyt on jokin harvinainen hirviö havaittu, äkkiä sitä raidaamaan ennnenkuin jokin muu kilta sen saa. Pari kertaa olin töissä hyvinkin väsyneenä. Oikean ratkaisun tein kyllä, kun silloin aikoinaan sen pelaamisen lopetin! Oikeastaan, sen jälkeen kun sen pelaamisen lopetin, niin ei loppujen lopuksi kestänyt kauhean kauankaan, ennenkuin treffirintamallakin alkoi tapahtumaan, ja lopuksi tyttöystävän löysin. Vieläkin kyllä harmittelen, että se tapahtui vasta sen jälkeen, kun olin jo päättänyt palata koulun penkille, ja muuttoni Seinäjoelle oli jo aivan varma. Noh, nyt ei ole vielä mitään varmaa koulun jälkeen, olisi erittäin hyvä aika löytää uusi tyttöystävä! (Mikäli sellaisen löytäisin, ei olisi mitään sitä vastaan että tänne Etelä-Pohjanmaalle jäisin.)
Noh, kuitenkin siis, World of Warcraftista lähdin kertomaan. Jäin siis nyt viikonloppuna muistelemaan "vanhoja kunnon aikoja", kun tylsyyden kourissa painiskelin. Sitä tietää, että jos jossain vaiheessa sitä aloittaisin taas pelaamaan, se olisi menoa. Alussa sitä pelatessa ei ole mitään paineita, sitä on vain hauska pelata. Mukava peli, monipuolinen, taitoja vaativa, ei pelkoa että tulisi tylsä pitkään aikaan. Mutta mitä enemmän sitä pelaa, sitä enemmän sitä pitää pelata. Heti kun johonkin kiltaan liittyy, tulee mukaan loppupelin luolastot, järjestetyt aikataulut yms. Jos kilta menee sinne ja sinne luolaan silloin ja silloin, sitä on oltava mukana.
Noh, lyhyesti virsi kaunis.. Nyt kun tätä kirjoitin tässä, aloin aivan uudella tavalla peliä muistelemaan, muistelin tällä kertaa sitä järjetöntä määrää aikaa, minkä tuohon peliin saa upotettua, miten se ei loppupeleissä anna mitään takaisin, vie vain yöunista, nakertaa sosiaalista elämää yms. Eli ei pelkoa että sitä alkaisin taas pelaamaan.

Mutta, siltikin, pitäisi jotain tekemistä keksiä! Tyttöystävä olisi paras vaihtoehto tietenkin, mutta hiljaista on sillä rintamalla. Jotain muuta siis pitäisi nyt keksiä, sillä välillä kun jatkan tyttöystävän etsimistä! Harmillista että maanantaisin on koulua kahdeksaan asti, olen nyt jo pitemmän aikaa katsonut uimahallissa miten maanantaisin olisi mahdollista käydä kokeilemassa uppopalloa.. :)

Tylsää tylsää.. kokonainen viikonloppu taas edessä, eikä oikein mitään tekemistä. Kaupatkin kiinni halloweenin vuoksi. Jotain pitäisi keksiä, taidan lähteä vaikka uimaan piakkoin!

-Muokattu muutaman minuutin kuluttua kirjoituksesta:
Pöh.. onneksi tarkistin asian, uimahallikin on tänään kiinni. Mitä ihmettä sitä oikein keksisi tekemistä!

Eilinen oli harvinainen päivä, koko luokka lähti liikenteeseen illalla! Ensimmäistä kertaa näin kävi, ihan mukava ilta. Mun kämpilläni tehtiin ensin pitsaa, sitten sieltä jatkettiin Karmaan. Tosiaan, ensimmäinen kerta kun pari luokkakaveria olivat ulkona, edistystä! Hyvin mahtui seitsemän henkeä tänne kämpilleni. :)

Mitä ihmettä Karmalle oikein on tapahtumassa? Tuntuu että se on joka kerta edellistä tyhjempi, porukka vain vähenee sieltä. Jonkin sortin noidankehään on joutunut? Lauantaina ja perjantaina siellä kait on porukkaa ihan hyvin, mutta viikolla hyvinkin hiljaista, vaikka siellä nimenomaan on opiskelijoille hyvin tarjouksia keskiviikkoisin. Melko erikoista olla baarissa, jossa on oman ryhmän lisäksi pari hassua muuta ihmistä, ei oikein ole mahdollisuuksia lähestyä vastakkaista sukupuolta. :) Noh, ihan mukavaa oli luokan kanssa! Mutta nyt kun keskiviikkona oli porukka liikenteessä, taitaa olla että viikonloppuna ei ketään olisi lähdössä. Kerrankin olisi Onnelassa kiinnostava erikoistilaisuus perjantaina, hiljainen kasaripuoli! Niin ainakin siis mainossähköposti lupaili, musiikkia ei varsinaisesti soiteta lainkaan, vaan kaikille jaetaan langattomat kuulokkeet, joista musiikkia kuuluu. Ilmeisesti siellä olisi eri DJ:tä sitten, joista voi parhaan valita. Mahtaa olla melkoinen näky tanssilattialla, porukka jammailee hiljaisuudelle. :D
Sinänsä olisi todella hieno tilaisuus, Onnela kun on normaalisti täysin paska paikka, kuurouttavan musiikkinsa vuoksi. Siellä vain on volyymi vedetty aivan liian kovalle! Olisi paljon parempi paikka, jos hiiiiieman hiljaisemmalla musiikki pauhaisi, niin että olisi edes TEORIASSA mahdollisuuksia keskusteluun. Tällä hetkellä aivan vieressä olijalle on pakko täysillä huutaa, että tämä kuulee, ja silti kukaan muu ryhmästä ei saa puheesta mitään selvää. Ei hyvä.

Noh, pitää katsoa mitä tekee.. Sinkku vieläkin, vailla mitään merkkejä paremmasta.. Joten etsintä on vielä käynnissä, vaikka metsästysonni ei kovin lupaava kuluneena vuotena ole ollutkaan. Yksi mahdollisuus oli, keväällä, mutta siitäkään ei sitten mitään tullut. Ironisesti, tietenkin sinä aikana kun treffeillä kävin, niin mahdollisuuksia olisi ollut ympäriinsä parikin, mutta tuolloin ei niitä voinut harkitakaan. Ja nyt kun sinkkuna olen, niin ei mitään. Hiljaista on. Noh, eivät mene nallekarkit aina tasan, pitää jatkaa etsimistä!

Ensi viikolla sitten Triangeli. TOIVOTTAVASTI nyt pikkuhiljaa ne haalarit saapuisivat! Kiire tulee tässä jo, pitäisi merkkejä päästä ompelemaan! Noh, kuitenkin, mene ja tiedä sitten Triangelistakaan.. Vaikka siellä johonkuhun tutustuisikin, niin todennäköisyyksien mukaan asuu kaukana Seinäjoelta! Eli kovin paljon toivoa en Triangeliin pistä, että sitä kautta treffeille päätyisin, ja jotain vakavempaa löytäisin, mutta eihän se mahdotontakaan ole!

Ulkona pimeää, sade hakkaa ikkunaa, tuuli ujeltaa ulkona. Koko päivän katsonut "How I met your mother" -sarjaa, melkein koko ykköstuotantokauden katsoin päivässä, viimeinen jakso loppui juuri. Kello on kolme aamuyöstä. (Vai onko sittenkin kaksi, tänäänhän siirryttiin talviaikaan.) Että näin..

Hyvä sarja tuo How I met your mother, mutta hieman läheltä liippaa kyllä. Henkilöt sarjassa samanikäisiä kuin itse, päähenkilö myöskin sinkku, etsimässä sitä oikeaa. Toisaalta antaa toivoa tuo sarja, kuitenkin tietää, että loppujen lopuksi, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, tuo päähenkilö jossain vaiheessa sen "oikean" löytää. Kai sitä itsekin pitää vain toivoa!

Tänäänkin oli tarkoitus baariin mennä, mutta loppujen lopuksi kukaan muu ei ollutkaan lähdössä. Jotenkin tällaisina päivinä tuntuu, että taas meni yksi mahdollisuus hukkaan. Hmm, pitää kyllä koettaa aloittaa keskusteluja muuallakin kuin baarissa. Helppoa ei ole kyllä, kovin hyvä en ole lähestymään ketään. Noh, pitää jotain keksiä, tai vain tarttua tilaisuuteen jos sellainen tulee!

Suomi24:n treffit -osiotakin olen nyt jonkin verran käyttänyt, mutta heikolla saldolla. About yksi kymmenestä lähettämästäni viestistä saa vastauksen? Ilmeisesti Turulla ja Etelä-Pohjanmaalla on täysin erilaiset nettideittiprotokollansa, pitää hieman miettiä mistä kiikastaa. Nojaa, eipä silti, kovin suuria toiveita en tähän nettideittiin enää aseta. Yksillä ainoilla treffeillä, jotka ovat olleet seurausta deitti-ilmoituksesta, olen täällä Seinäjoella ollut. Nekin jäivät sitten vain yhteen kahviin. Siis en nyt ainakaan vielä tyystin hylkää nettiä, onhan sekin yksi kanava uusien ihmisten tapaamiseen, mutta... Ehkä pitää keskittyä enemmän muihin kanaviin.

Nytkun itsetutkistelun synkeissä syövereissä pyöritään, jatketaan samaa rataa! Pian on vuosi 2008 takana.. Pian olen vuoden verran asunut uudella paikkakunnalla. Vieläkin sinkku. PIan kolme vuotta jäljellä opiskelusta. Mitä jos en koko opiskeluaikana löydä kunnon vakavaa suhdetta? Mitä tapahtuu valmistumisen jälkeen? Onko Seinäjoella töitä? Millaisia?
Kaupunkina, pidän Turusta enemmän kuin Seinäjoesta. Toisaalta olen täällä Seinäjoella saanut uusia hyviä ystäviä. Olisi sääli jättää paikkani täältä. Perhe nyt on Turussa, mutta se nyt on ..perhe. Ei mikään maailman helpoin perhe. Melko itsenäisesti olen viimeiset vuodet elänyt. Toisaalta se on ollut positiivista, paremmin tulen esim. äitini kanssa toimeen nyt, kuin silloin kun kotoa muutin. (Tästäkin on parin vuoden päästä kymmenen vuotta... mihin ihmeeseen se aika katoaa! Ja mitä olen saanut aikaan näiden vuosien aikana? Ensin viitisen vuotta hiljaiseloa, vailla toivoa tai suunnitelmaa, varmaan pienoisessa masennuksessa koko ajan, vasta viimeiset vuodet olen ollut aktiivinen, alkanut elää!) Pikkuveli ja pikkusisko ovat Turussa kyllä.. he sinänsä tarvitsisivat minua. (Ainakin ajattelen niin.) Joskus mietin, että hylkäsin veljeni kun muutin pois Turusta. Äitini armoille. Jotenkin pitäisi päästä takaisin, rikkoa hänen otteensa veljestäni. Hmm.. tässä olisi hyvä tavoite ensi vuodeksi kyllä. Pitää muistaa tämä ensi uutena vuotena. (Joka sekin lähestyy aivan liian nopeasti..)

Pieni sivuhuomautus:
Judas Priestin seuraavat kappaleet ovat aivan mahtavia surulliseen fiilistelyyn: Alone, Exiled, Future of Mankind, Lost Love. Tuo lost love soi nyt neljättä kertaa peräkanaa, aivan mahtava. Niin surullinen..
Mutta ei.. nyt nukkumaan. Vaikka onkin vuoden pisin yö, (siis yö, ei valoton aika), niin ei sitä sentään kokonaan pidä valvoa ja murehtia tulevaisuutta. Huomenna taas uusi päivä! Ja uusi tuotantokausi How I met your motheria! Toivottavasti siellä tulee iloisempia jaksoja jo, piristys ja toivo olisivat poikaa. (Hyvä sarja siis, nauraa saa! Silti, taustalla on koko ajan pieni surullinen sävel.)

Hyvää yötä kaikille!

Itsenäisen opiskelun viikko alkanut koulussa, koko ensi viikko vapaata. Tylsistynyt olen nyt jo! Nojaa, onhan täällä tekemistä vielä pariksi päiväksi, mutta että kokonainen viikko? Hmm, pitää katsoa mitä tässä keksii. Baariin olisi erinomainen tilaisuus mennä pitkästä aikaa tällä viikolla, mutta melkein kaikki luokkakaverit ovat lähteneet kaupungista loman ajaksi. Noh, pitää tilanne vielä tarkistaa!

Sinkkuus alkaa taas vaivaamaan entistä enemmän. Kesä/syksy nyt meni kättä parannellessa, siinä ei paljon kumppanin etsimistä jaksanut miettiä, mutta nyt kun käsi alkaa taas jokseenkin kunnossa olemaan, ei tätäkään estettä enää ole. Nytkin olisi kokonainen viikko aikaa, jos vain olisi joku jonka kanssa sitä viettää. Nojaa, ehkä vuoden päästä tilanne toinen jo! Pitäkää peukkuja, tai mieluummin pistäkää suoraan viestiä tulemaan! :D

Nyt tylsistyttää kyllä sen verran täysillä, että taidan lähteä uimaan! Ensimmäistä kertaa sitten käteni murtamisen, toivottavasti kestää. Noh, se selviää vain kokeilemalla!