Extempore.fi

Luonnollisen teatterin menetelmästään tunnetun Teatteri Toivon kevään avaus Pedon varjo sai ensi-iltansa viime viikon perjantaina. Sara Salmenmäen ohjaus on tragikomedia addiktiosta, vastuun pakenemisesta ja perheellisen miehen kriisistä. Pedon varjon myötä Teatteri Toivo aloittaa uuden aikakauden pidentämällä harjoitusaikoja entisestään ja siirtymällä ammattimaisesti johdettuun teatterin tekemiseen. Pedon varjon yksinpuhelun vaativassa pääosassa nähdään Anssi Kömi.

Mikä sinut sai tarttumaan Pedon varjon käsikirjoitukseen, ohjaaja Sara Salmenmäki?

- Teksti kiehtoi minua ajankohtaisuudellaan. Kieli on elävää ja hahmo kaikessa karmeudessaan karismaattinen.

Olin ensi-illassa katsomassa esitystä, ja se oli hyvin intensiivinen ja yllättävän hauskakin. Monologin kertojalla näyttää olevan tarinan alussa niin sanotusti ”kotiasiat kunnossa”: hänellä on vaimo ja kaksi pientä tytärtä. Mutta hän on myös holtiton alkoholin käyttäjä. Millaisia tunteita tunsit nimettömäksi jäävää päähenkilöä kohtaan kun ensimmäisen kerran luit käsistä?

- Tunnistin stressin aiheuttaman elämänhallinnan lipsumisen, jossa katselee elämäänsä ikäänkuin ulkopuolelta ja asiat vain ”tapahtuvat” sinulle. Päähenkilömme on luisumassa täydellisestä elämästä kuilun pohjalle. Häntä sekä vihaa että rakastaa.

Teatteri Toivon tunnuslause on ”Poikkeuksellisen luonnollinen”. Mitä tämä tarkoittaa?

- Olen karsinut pois kaiken ylimääräisen. Lavalla on vain mies ja tarina. Näytelmän jokaisen hetken pitää tuntua katsojasta täysin aidolta ja luonnolliselta. Himo, humalan noste, itseinho ja hallinnan pettäminen koetaan yhdessä päähenkilön kanssa.

Mitä olet oppinut Pedon varjoa tehdessäsi ohjauksen saralta?

- Monologin tekeminen on hyvin intiimiä. Henkilökemialla on valtava vaikutus ohjaaja-näyttelijä -suhteessa, kun monologin treeneissä ollaan kaksistaan. Eräänlainen rakkaussuhteen illuusio, jonka tuloksena on syväluotaavaa taidetta. Olemme tulleet Anssin kanssa hyvin juttuun ja haastaneet toisiamme. Se näkyy lavalla mm. herkullisten yksityiskohtien runsautena muuten pelkistetyssä ilmaisussa.

Mikä on mapping-projisointien rooli Pedon varjossa?

- Halusin pitää lavastuksen minimissä, jotta tarina nousee tärkeimmäksi elementiksi. Samalla minua kuitenkin kiehtoi idea tuoda päähenkilömme mielen pedot ja varjot esiin. Mapping toimii tässä loistavasti ja taitelija Silva Kuusniemen animaatiot ovat lumoavia. Tekniikka on tuttu mm. Lux Helsingin valoteoksista. Erikseen pitää mainita säkenöivän musiikin ja äänimaisemat esitykseen luonut Erno Hulkkonen. Hänen töitään on aiemmin kuultu mm. elokuvissa, Kansallisoopperassa ja Toivon Ender’s Game –scifinäytelmässä.

Kenelle suosittelet monologia aivan erityisesti ja mitä sanoisit niille, joita ajatus monologista vieroksuttaa?

- Tule silti! Lupaamme, että vaikutut. Syvä pudotus voi pelottaa. Mutta samalla se on huumaavaa. Suosittelen esitystä aivan etenkin niille, joilla on kovia paineita elämässään. Toivon, että näytelmä pysäyttää ja saa ihmisen katsomaan peiliin. Pysähdy ja tee muutoksia ennen kuin tilanne riistäytyy sellaiseksi kuin päähenkilöllämme. Kuilun pohjalla on jäljellä enää yksinäinen sairas ihminen.

Pedon varjon esitykset:
26.2. KLO 19
27.2. KLO 19
11.3. KLO 19
16.3. KLO 19
23.3. KLO 19

Lue lisää Pedon varjosta Teatteri Toivon netti-sivuilta.
Liput Tiketistä.

Teatteri Toivo on vuonna 2007 perustettu teatteriseurue, joka edustaa Suomessa poikkeuksellista luonnollista tapaa tehdä teatteria. Luonnollisen teatterin näytelmät ovat tunnistettavia visuaalisuudestaan, koskettavuudestaan ja samaistuttavuudestaan. Toivon nuori ja tabuja pelkäämätön yhteisö toimii Helsingin Telakkarannassa tuoden uutta ja riippumatonta teatteritarjontaa pääkaupunkiseudulle.

Teatteri Toivon kevätkausi avataan ohjaaja Sara Salmenmäen uudella teoksella Pedon varjo. Kyseessä on ”poikkeuksellisen intiimi monologi, joka tekee syvän läpileikkauksen yhden elämän hajoamiseen”. Pedon varjon tarinan näyttelee todeksi 38-vuotias Anssi Kömi. Millainen matka sinulla on takana ennen tähän monologiin päätymistä, Anssi?

Innostuin näyttelemisestä jo varhain ja harrastin sitä enemmän ja vähemmän satunnaiseti aina lukion loppuun saakka. Toinen harrastus, joka vei aikaa, oli kuvaaminen ja leikkaaminen. Lukion loppumetreillä jopa harkitsin teatterikorkeaan hakemista, mutta lama-ajan lapsena kelailin äidin kanssa, että olis kai hyvä olla duuni josta sais varmemmin liksaa. Yksi äidin vasta-argumenteista näyttelijän työtä kohtaan oli se että ”ne näyttelijät elää semmoista boheemielämää”. Siispä hain opiskelemaan leikkaajaksi. Sitten kun joskus kotikaupungissani käydessä rymysin aamulla kotiin, niin äitini puisteli päätään. ”Sinä se elät semmoista boheemielämää”.

Sattumalta eksyin sitten Helsingin työväenopiston Studionäyttämölle kesken harjoituskauden paikkaamaan jotakuta riveistä karannutta. Jäin heti koukkuun. Siellä olin mukana kolmessa näytelmässä. Myöhemmin hain Ilves-teatteriin, koska halusin treenata intensiivisemmin ja oppia lisää. Ennen Pedon varjoa olen ollut mukana Toivolla Köysissä -nimisessä vedossa. Väliin mahtuu pieniä rooleja kameran edessä ja jonkun verran spiikkaamista.

Teatteri Toivon slogan on Poikkeuksellisen luonnollinen. Mitä luonnollisen teatterin menetelmä tarkoittaa näyttelijätyön näkökulmasta?

Päällimmäisenä tulee mieleen läsnäolo. Oleminen tilassa, lavalla ja yleisön edessä – yleisön kanssa. Luonteva oleminen roolihahmossa on näyttelijänä haaste. Se ettei hahmoa pudota kesken kaiken on olennaista katsojakokemuksen kannalta. Se ettei anna itsen tulla liiaksi läpi ja jyrätä roolihahmoa, samalla ollen kuitenkin luonteva ja uskottava.

Millainen prosessi vaikeisiin tilanteisiin joutuvaan päähenkilöön samastuminen on ollut?

Päähenkilö poikkeaa itsestäni paljonkin. Tyyppi käyttäytyy todella vastuuttomasti ja sysää usein törttöilynsä toisten piikkiin, mutta toki samaistumispintaakin löytyy. Koen että hahmo on itseäni karismaattisempi. Ehkä myös äijempi, mutta ei aina hyvällä tavalla. Meitä yhdistää se, että molemmilla on pienet lapset. Myös muusta elämänkokemuksesta ja omista kompasteluista on ollut apua hahmon sisäistämisessä.

Mikä on ollut vaikeinta Pedon varjon tekemisessä?

Kaikki tuo edellä mainittu. Ja tietysti verrattain suuri tekstin määrä. On vaan toista vuotta univajeesta kärsineen pienen lapsen isukin muistikapasiteetin jämät ja niillä mennään. Toki monologi on varsin haastava laji monella tapaa. Täytyy kyetä rakentamaan monitahoinen näytelmä jännitteineen ja käännekohtineen. Ja kaikesta on esitystilanteessa vastuussa itse. Ei ole vastanäyttelijöitä antamassa iskuja ja tuomassa omaa energiaansa lavalle. Toki hyvä musiikki, näyttävät visut ja valot antavat oman arvokkaan tukensa.

Miten kuvailisit Sara Salmenmäkeä ohjaajana?

Ensinnäkin täytyy sanoa että olin hyvin otettu, kun Sara pyysi mukaan tähän projektiin. Hiveleehän se näyttelijän itsetuntoa, kun joku näkee sussa potentiaalia ja luottaa niin paljon, että lätkäisee yli tuntisen monologin plarin kouraan. Ja luottamus kuvaa varmasti myös hyvin meidän välistä ohjaaja/näyttelijä-suhdetta.

Sara vaatii paljon, mikä on tosi hyvä. Hänellä on tarkka visio teoksesta ja sitä kautta ohjaamiseen on helppo luottaa ja nojata. Toisaalta Sara antaa myös paljon vapauksia hahmon työstämiseen ja ottaa myös minulta muutosehdotuksia vastaan. Eri asia sitten on että toteutetaanko niitä. Olen saanut olla hyvissä käsissä.

Teatteri Toivon Pedon varjo ensi-illassa 13.2. Ensi-ilta loppuunmyyty, muissa näytöksissä vielä tilaa. Lue lisää Teatteri Toivon sivuilta.

x Eero Tiainen

Otsikkokuva: Toni Ahola