Extempore.fi

Korjaamoon saapuu vappuviikonloppuna "Bite-Size Plays" -pienoisnäytelmäkollaasi "Tarantinoa, teetä ja OMG". Vaan mikä on tämän uuden teatterikonseptin idea, esitykset ohjannut pitkän linjan käsikirjoittaja, Pro Finlandia -mitalinkin ansioistaan saanut Juha Siltanen?

Pienoisnäytelmä on vanha ja hieno draamatyyppi, joka vain on pitkään ollut vähän syrjässä. Uutta "Bite Size´issa" on ehkä se, että siinä esitetään yhden esityksen puitteissa tarkoin valikoituja, hyvinkin erilaisten kirjoittajien tekstejä, tällainen mosaiikkiajattelu. Toki huonoina aikoina teatterin tekeminen on erityisen kallista, ja ajatuksena WRT:lla on ollut varmasti sekin, että saataisiin pienillä materiaalikuluilla täysipainoinen ja helposti siirreltävä show. Jos eri näytelmiä vielä esittävät eri ensemblet, säästyy myös harjoitusaikaa. Mutta hulluja kun olemme, olemme halunneet näissä kohdin vähän poiketa "Bite Size´in" perusideasta...

Millaista yhteistyö White Room Theatren kanssa on? Miksi valitsit juuri nämä tekstit työstettäväksesi?

En ole koskaan tavannut WRT:n ihmisiä, mutta heistä kertoo hyvää se, että tavoistaan poiketen antoivat näiden piisien lisenssin Poriin. Kappaleet valitsi Rakastajat-teatteri ja nakitti sitten ystävällisyydessään homman minulle. Mutta jos olisivat valinneet jonkin kehnon mukaan, niin varmaan olisin sanonut, että valitkaa parempi!

Näytelmät.fi -portaalin mukaan olet kirjoittanut "pitkälle yli viisikymmentä näytelmää sekä kymmenittäin kuunnelmia, dramaturgioita ja televisiokäsikirjoituksia". Millainen kokemus näiden näytelmien ohjaaminen on ollut?

Jokaiselle, joka ryhtyy samaan, sanoisin, että turha kuvitella, että viisi kertaa viidentoista minuutin kappaleen ohjaus vaatii saman verran tai vähemmän vaivaa kuin yhden tunnin ja vartin jutun. Tällaisessa tehdään yhtaikaa viisi ihan erillistä teosta, sen kuin vaan sitten halkeat viideksi. Juuri tällaista en ole ennen tehnyt, mutta eivätpä ole näyttelijätkään. Ja vaikka mukavaa oli, niin varmaan kaikki hetken odotamme, ennen kuin uudestaan ryhdymme samanlaiseen savottaan.

Totesit Suomen kuvalehden taannoisessa haastattelussa, että "kaikki on päin helvettiä." Mikä kulttuurimme tilassa sinua risoo tällä hetkellä?

Täsmälleen noinko olen sanonut? Varmaan unissani sitten. Mutta nyt, kun olen hereillä, näen kyllä oikeallakin tolalla olevia asioita, kuten sen, että saimme eilen vaihdetuksi autoon kesärenkaat, ja että Jalasjärveltä saa edelleen jouluisin hyvää perunalaatikkoa. Ai niin, ja eilen näin hienon labradorinnoutajanpennun! Ellei sitten ollut karjalankarhukoira. En tunne koiramerkkejä kovin hyvin.

Mistä luovuus tulee?

Vaikea juttu. Jos sellaista nyt joskus jostain tulee, niin aika usein olisi hyvä pitää vaikka nenäliinaa edessä. Ylimalkaan koko sana on ylikäytetty ja kuvaa yleensä alikehittynyttä itsekritiikkiä ja sielullista suulaustaipumusta, joissa ei sinänsä ole mitään pahaa. Mutta oli mitä hyvänsä, niin eduksi ja iloksi niin sanottu luovuus on silloin, kun siihen liittyy myös jonkin sortin lahjakkuutta.

- - -

Avioliittokriisi! Panttivankidraama! Seksuaalinen identiteettihämmennys! OMG!
Viisi suloista ja räjähtävää pienoisnäytelmää ikuisista ja ajankohtaisista teemoista. Ja eräästä ananaksesta.

Käsikirjoitukset: Adam Hadley, Matt Henderson, Lisa Holdsworth, Steven Hopley & Nicole Pandolfo
Suomennos, sovitus ja ohjaus: Juha Siltanen
Lavastus ja pukusuunnittelu: Pauliina Koivunen ja työryhmä
Valosuunnittelija: Michael Odam
Rooleissa: Miia Lindström, Angelika Meusel, Kai Tanner
Tuotanto: Rakastajat-teatteri, White Room Theatre (UK)

Lue lisää ja hanki liput täältä.

X Eero Tiainen

Julkaistu alunperin Extempore Kulttuuriblogeissa.

Åbo Svenska Teaterissa esitetään 6.5. saakka Batman bor inte här längre -näytelmää (suom. Batman ei asu täällä enää). Pääosaa esittävä Jussi Järvinen on juuri valmistumassa Teatterikorkeakoulusta ja nähdään lavalla isänsä Dick Holmströmin kanssa.

Mistä ”Batman bor inte här längre” kertoo sinun tulkintasi mukaan, Jussi?

Näytelmä on pääosin kasvu- ja selviytymistarina siitä kun eniten ihailemasi ihminen pettää sinut. Rankoista aiheista huolimatta näytelmästä löytyy myös paljon iloa ja toivoa.

Mihin kohtaan teoksessa samaistuit aivan erityisesti?

Tarina tarjoaa varmasti jokaiselle katsojalle samaistumiskohtia. Itselläni lähimmäksi osuu äidin kuolema.

Esityksessä näyttelet isäsi kanssa. Tämä kuulostaa todella rohkealta, mikä on yhteisessä työskentelyssä yllättänyt eniten?

Oikeastaan vain se kuinka helposti se kävi. Olin ehkä varautunut saamaan enemmän lämpiöohjausta mutta tilanne pysyi hyvinkin ammattimaisena.

Tuleeko hetki, jolloin on jo liian myöhäistä ratkaista lapsuuden selvittämättömiä asioita?

Uskon että ei tule mutta kun jonkun asian on haudannut pitkäksi aikaa niin se että alkaisi työstämään voi tuntua ylivoimaiselta.

Mitä sinulla on suunnitteilla seuraavaksi?

Valmistuminen Teakista ja Berliininmatka. Syksyksi saa tarjota töitä!

Batman lentää pesästä lopullisesti 6.5. Liput ja lisätiedot Åbo Svenska Teaterilta.

X Eero Tiainen

Suomen vanhimmaksikin teatteriravintolaksi tituleerattu Kaksi kanaa on viihdyttänyt jo yli 30 vuotta ilmeisen hyväksi havaitulla ”illallista ja kulttuuria” -konseptilla. Nyt Katajanokalla puhaltavat muutoksen tuulet, kun ravintola on saanut uudet omistajat, Sten Selinin ja Martin Granberg.

Olette hiljattain ottaneet harteillenne Teatteriravintola Kahden kanan pyörittämisen edellisiltä omistajilta. Miten saitte ravintolan omistukseenne ja miten aiotte uudistaa kunniakkaan historian omaavaa ravintolaa, uusi ravintolapäällikkö Sten Selin?

Yhteistyömme alkoi ravintolapäivinä kun kokeiltiin ideaa jonka nimi oli sattumalta ”kaks patonkii”. Martin on aikoinaan ollut Kahdessa Kanassa kokkina. Siksi saimmekin lainata välineitä Kanasta. Siitä ajatus sitten lähti ja päädyimme kuusi kuukautta myöhemmin omistajiksi.

Koemme että on tärkeää että konsepti pysyy ennallaan ja perinteitä kunnioitettava. Ruuan laatu on meille erittäin tärkeä asia ja pyrimme parantamaan sitä koko ajan. Hiljalleen aiomme uudistaa hieman ravintolan ulkonäköä ja modernisoida sisustusta.

”Kahdessa kanassa on tuplasti munaa!” Kerrotko mitä Teatteriravintola Kaksi kanaa tarjoaa asiakkailleen? Mitä teille tuleva ihminen saa?

Konseptimme on ”Dinner&Show”. Tarjoamme laadukkaan illallisen A lá Carte -listalta tai 3 ruokalajin valmiita menuita isommille porukoille. Listat vaihtuvat sesonkien mukaan. Illallisen jälkeen on noin tunnin pituinen hauska esitys. Esimerkiksi stand-upia ja huumorilla tehtyjä näytelmiä löytyy ohjelmistostamme. Myös musiikki teemaisia iltoja on tarjolla, siellä musiikkilajina on yleensä jazz tai groove. Tarjoamme tämän lisäksi myös catering-palvelua.

Kerrotko hieman taustoistanne?

Martinilla on jo yli 15 vuoden kokemus alalta sekä sali- että keittiöpuolen hommista. Hän valmistui ravintolakokiksi ruotsinkielisestä koulusta Prakticumista. Hän on ollut ravintolapäällikkönä mm. Cafe Jugendissa ja häneltä löytyy myös pitkä tausta catering-alalta.

Minun koulutukseni on ravintolakoulusta Le Cordon Bleun Lontoossa sijaitsevasta koulusta. Catering hommia on tullut tehtyä jo yli 10 vuotta ja kokkina olen ollut mm. ravintola Kolossa sekä saaristolaisravintola Pavenilla. Isäni toimi myöskin kauan ravintoloitsija ja sen kautta olen jo pienestä pitäen oppinut kuinka alalla toimitaan.

Vaikka meillä onkin jo yhteensä 25 vuoden kokemus alalta niin ollaan vielä nuorekkaita ja täynnä energiaa!

Millaisesta kulttuurista itse nautitte?

Tänne tultuamme emme ole ehtineet käymään muualla nauttimassa kulttuurista. Suunnitteilla on kyllä käydä ulkomailla hakemassa ideoita. Myös kotimaassa aiomme tutustua lähemmin teatterikulttuuriin, esimerkiksi Mamma mia! kiinnostais, kunhan vain aikaa löytyisi. Nautimme kaikenlaisista teatterista ja tietenkin illastamisesta hyvissä ravintoloissa. Erilaisia stand-up-esityksiä tulee nähtyä ja musiikkitapahtumissa on ollut tapana käydä aina välillä.

Kenen kannattaa erityisesti tulla Kahteen kanaan?

Yritämme tyydyttää niin isoja kuin pienempiäkin ryhmiä. Pyrimme kohtuullisten hintojen ja eri tyyppisten esitysten kautta saamaan mahdollisimman eri ikäisiä vieraita. Yritystilaisuuden järjestäjät saa ehkä eniten irti ”Show&Dinner” -tapahtumasta. Erilaiset kokoukset ja muut tilaisuudet hoituvat meillä helposti ja tyylillä.

Voit tutustua Teatteriravintola Kahden kanan ohjelmistoon ja menuun heidän kotisivuillaan.
Teatteriravintola Kaksi kanaa on Extemporen kumppani.

X Eero Tiainen

Sota ja rauha. Nämä latautuneet sanat ovat jälleen nousseet otsikoihin Ukrainan kriisinkin takia. Samalla nimellä tunnetaan myös Tolstoin klassikkoromaani, josta Tampereella sijaitseva Teatteri Telakka on nyt tehnyt oman tulkintansa.

1. ”Sota ja rauha kertoo elämästä Napoleonin monivuotiseksi venyneen Venäjän hyökkäyksen aikana. Tarina kutoo yhteen neljän aatelisen kohtalot jotka joutuvat tekemään erilaisia valintoja kaoottisessa maailmassa, jossa suuret mullistukset ovat ihmisen tahdon ulottumattomissa.” (Teoksen esittelyteksti) Mistä kipinä teoksen tekemiseen syntyi, ohjaaja Tuomo Rämö?

Mittakaavasta. Oli uusi vuosi ja luin pääkirjoituksia edellisvuoden arabikeväästä, talouskriisistä ja siitä kuinka elämme uutta ja mullistavaa aikaa. Ajattelin kuinka se mikä on yksilölle itselleen merkittävää, jopa mullistavaa, on suuremmassa historian mittakaavassa unohtuvaa ja jokapäiväistä. Kuinka ymmärtää oma osansa suuressa historian juoksussa? Muistelin Tolstoin käsitelleen samaa aihetta Sodassa ja rauhassa. Otin kirjan hyllystä ja aloin lukemaan sitä uudestaan tämä näkökulma mielessäni. Ja romaani tuntui käsittelevän tätä aihetta monisyisesti. Telakkaa taas olin ihaillut teatterina jo monta vuotta ja ajattelin, että jos joidenkin kanssa tämän ajatuksen saisi näyttämöllistettyä, se olisi juuri Telakka.

2. ”Sota ja rauha on kuvaus hyväosaisen ihmisen elinolosuhteesta, toiveista ja vastoinkäymisistä.” Mitä Tolstoin Sota ja rauha antaa nykykatsojalle? Millä tavalla teos on ajankohtainen juuri nyt?

Ihmisen keskeiset isot kysymykset – mitä tehdä elämällään, miksi on sotia, mitä ovat rakkaus ja kuolema – eivät ole muuttuneet Tolstoin tai Napoleonin ajoista. Näiden kysymysten äärelle kokoontuminen, ikään kuin vuosisatojen läpi, on uskoakseni lohdullinen ja voimaannuttava kokemus nykyihmiselle, jonka aikaa pilkotaan kvartaaleihin ja pikaviestintään. Myös meidän osamme länsimaisessa hyvinvointivaltiossa on mielestäni verrannollinen 1800–luvun venäläisen aatelisen elämään. Molemmat elävät toisten selkänahasta otetuilla ylellisyyksillä. Teoksen ajankohtaisuutta lisää myös Venäjän ja Putinin tämän hetkinen politiikka, joka vertautuu kiusallisen hyvin Napoleonin tekoihin 1800-luvulla.

3. Mitkä teatteriesitykset ovat vaikuttaneet sinuun eniten?

Lappeenrannan kaupunginteatterissa meni Shakespearen komedia ”Mitta mitasta”, kun olin noin 10-vuotias. Esitys oli mielestäni niin loistava, että kävin katsomassa sen viitisen kertaa. Toinen vaikuttava oli myös Lappeenrannassa Jouko Turkan ”Kumpi nauttii enemmän?”. Olin aika nuori tämän nähdessäni esityksen, enkä kaikkia tasoja – erityisesti seksuaalisuuteen liittyen – varmasti edes tajunnut. Mutta esityksen intensiteetti teki lähtemättömän vaikutuksen. Teatteri voi olla myös näin tarkkaa ja hurjaa. Aikuisiällä minuun vaikuttaneita esityksiä on liian paljon mainittavaksi, kaikki vaikuttavat jollakin tavalla, vaikka esitys ei olisikaan minun makuuni, se voi silti olla hyvin opettavainen. Stephen King kirjoitti joskus jotenkin näin, että ”jos haluat olla kirjailija, lue kaikkea kirjallisuutta. Hyvästä oppii paljon, huonosta vielä enemmän”.

4. Voiko teatteri muuttaa maailmaa?

Voi muuttaa. Tämä on toki jälleen mittakaavakysymys. Teatteri ei laajimmillaankaan voi tavoittaa kuin rajatun määrän ihmisiä, toisaalta nämä voivat taas viedä uusia ajatuksiaan eteenpäin. Omasta puolestani maailman muuttaminen tuntuu hieman vieraalta ja mahtipontiselta käsitteeltä. Tarkoitan tällä sitä, että minulla ei ole selkeää pamflettimaista julistusta, jota esitykset manifestoisivat. Ajattelen, että teatteri lähtee havainnosta ja siten kokoontumisesta yhteisten kysymysten äärelle. Toki täytyy myöntää, että eivät ohjaamani esitykset amoraalisia ole, ja kyllä niissä on pyrkimys kohti parempaa maailmaa. Mutta en ajattele sitä niinkään maailman muuttamisena, kuten esimerkiksi Tolstoi ajatteli, vaan kommunikaation välineenä.

5. Mistä luovuus tulee?

Ihmisellä tuntuu olevan tarve luoda. Musiikkia, kuvia, liikettä, tarinoita ja näiden yhdistelmiä. Näin on ollut läpi ihmiskunnan historian ja tulee varmasti olemaan jatkossakin. Miksi näin on, tai pitäiskö kysyä toisinpäin, miksi näin ei olisi? Erikoistahan luovuuden tuotteissa on, että ne ovat monesti jaettavissa. Usein puhutaan, että makuja on loputtomasti, mutta minusta on häkellyttävää miten samankaltaiset asiat liikuttavat ja viehättävät ihmisiä läpi vuosisatojen. Jotenkin luovuus koskettaa syvästi sitä mitä me olemme ihmisinä ja auttaa meitä ymmärtämään sitä. Onhan luovuus toki myös ongelmanratkaisua ja siten sukua ajattelulle.

Teatteri Telakan Sota ja rauha -näytelmää esitetään 9.5. saakka. Lisätietoja ja liput Teatteri Telakan sivuilta.

Dramatisointi ja ohjaus: Tuomo Rämö
Puvustus: Henna Mustamo
Musiikki ja äänisuunnittelu: Hannu Hauta-aho
Valosuunnittelu ja visualisointi: Nadja Räikkä

Näyttämöllä: Antti Mankonen, Petri Mäkipää, Kaisa Sarkkinen, Piia Soikkeli
X Eero Tiainen

Tampereen teatterimonttussa kanta-esitettiin tiistaina 7.4. Jalostamo-kollektiivin uusi Rechnitz (Tuhon Enkeli). Tanssillinen näytelmä käsittelee joukkomurhaa – ja haastaa katsojan lopulta jopa nauramaan.

1. ”Itävaltalaisen Nobel-kirjailijan Elfriede Jelinekin Rechnitz (Tuhon Enkeli) -näytelmän lähtökohta on järkyttävä kuvaus Rechnitzin linnassa vuonna 1945 tapahtuneesta liki kahdensadan Unkarin juutalaisen murhasta” (Ote näytelmän esittelytekstistä). Mikä esityksenne rankassa aiheessa puhuttelee sinua, näyttelijä Anna Lipponen?

Jelinekin näytelmässä itsessään minua puhuttelee kirjailijan ironinen, hetkittäin jopa satiirinen tapa käsitellä rankkaa ja massiivista aihetta teatterinkeinoin. Jelinek on kirjoittanut, aiheesta huolimatta, tekstinsä hyvinkin pilke silmäkulmassa. Tähän olemme myös pyrkineet esityksessämme. On tärkeää tarjota katsojalle kokemus, josta hän pystyy nauttimaan kaikilla aisteillaan ja monien tunnekokemusten läpi. Vaikka aihe on rankka, esitys tulee olemaan kaikkea muutakin. Lisäksi näytelmän teema on paljon laajempi kuin yksi yksittäinen tapahtuma Itävallassa.

2. Olet näyttelijä, mutta tässä teoksessa on paljon myös tanssia. Oletko saanut opetella paljon uutta tätä esitystä varten?

Minulle jokainen näytelmä on aina uusi oppimismahdollisuus, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin. Tässä näytelmässä on kyllä paljon mm. tanssia ja liikettä. En ole aikaisemmin työskennellyt koreografimme Jarkko Mandelinin kanssa, joten tottakai hänen liikemateriaalinsa haltuunotto on ollut yhdenlainen uuden asian opettelu. Hänen koreografiansa ovat tanssillisesti melko vaativia, joten kyllä omat tanssitaidot ovat olleet koetuksella.

3. ”Rechnitz (Tuhon Enkeli) -esitys on pelottavaa aihetta käsittelevä teatterileikki, satiiri ja jopa parodia. Se on rehellinen pyrkimys kiinnostua maailmasta tutun ja turvallisen ulkopuolella sekä kuvaus siitä, miten historia toistaa itseään niin meissä kuin koko maailmassakin.” Onko teoksen teema mielestäsi ajankohtainen juuri nyt?

Voi kunpa voisinkin sanoa, ettei ole, mutta valitettavasti sotiminen ja joukkomurhatkin ovat tänäkin päivänä pelottavan ajankohtaisia, jos esimerkiksi katsoo yhtään omaa napaa kauemmaksi. Teatterissa voidaan kertoa yhdestä yksittäistapauksesta, joka sitten projisoi samalla koko maailman tilannetta. Ilmeisesti ihminen ei ikinä opi virheistään, vaan kaikki toistuu heti kun aika on kypsä sille.

4. Kenen on yksinkertaisesti pakko tulla katsomaan Rechnitz?

Uskon, että jokainen, joka haluaa ajatella teatterissa, tulee rakastumaan tähän tekstiin. Esitys on myös visuaalisesti huikea kokemus. Toivon, että vaikka Jelinek ei ole Suomessa yhtä tunnettu kirjailija kuin muualla Euroopassa, ihmiset haluaisivat ottaa riskin ja tutustua häneen. Lupaan, että nauraa saa myös, jos uskaltaa!

5. Mihin suuntaan taiteilijuutesi on menossa? Millaisia asioita tutkit juuri nyt ja millaisia oivalluksia sinulle on tullut viime aikoina?

Minua kiinnostavat tällä hetkellä globaalit aiheet näyttämöllä. Olen toiminut nyt kohta vuoden Jalostamo-kollektiivin eli teatterimme puheenjohtajana ja etsin parhaillaan ohjelmistoa vuoden päähän. Jelinekin Rechnitz on hyvä avaus siihen suuntaan, johon pyrimme kollektiivimme suhteen. Haluamme olla osa eurooppalaista nykyteatterikenttää. Näyttelijänä olen kiinnostunut tällä hetkellä fyysisen teatterin ja moniulotteisen tekstin yhdistämisestä.

Seuraava apurahajuttuni tulee käsittelemään mm. taiteilijuuden merkitystä yhteiskunnassa. Yhtenä lähestymiskulmana tulee olemaan mm. Tove Jansson, jota itse ihailen taiteilijana suuresti. Kirjoitamme tätä parhaillaan lavastaja-valosuunnitelija Raisa Kilpeläisen kanssa. Kesällä alkaa harjoitukset ja ensi syksynä on ensi-ilta. Mutta nyt olen vielä Rechnitzin maailmassa. Ja Rechnitzhän toki jatkuu tammikuussa 2016 Kiasma-teatterin ohjelmistossa eli tämä prosessi jatkuu vielä ensi syksynäkin.

Lisätietoja: Jalostamo-kollektiivi
Esityksiä 17.4. saakka Tampereen Teatterimontussa.
Artikkelikuvien kuvaaja: Petri Kovalainen

X Eero Tiainen