Korjaamoon saapuu vappuviikonloppuna "Bite-Size Plays" -pienoisnäytelmäkollaasi "Tarantinoa, teetä ja OMG". Vaan mikä on tämän uuden teatterikonseptin idea, esitykset ohjannut pitkän linjan käsikirjoittaja, Pro Finlandia -mitalinkin ansioistaan saanut Juha Siltanen?

Pienoisnäytelmä on vanha ja hieno draamatyyppi, joka vain on pitkään ollut vähän syrjässä. Uutta "Bite Size´issa" on ehkä se, että siinä esitetään yhden esityksen puitteissa tarkoin valikoituja, hyvinkin erilaisten kirjoittajien tekstejä, tällainen mosaiikkiajattelu. Toki huonoina aikoina teatterin tekeminen on erityisen kallista, ja ajatuksena WRT:lla on ollut varmasti sekin, että saataisiin pienillä materiaalikuluilla täysipainoinen ja helposti siirreltävä show. Jos eri näytelmiä vielä esittävät eri ensemblet, säästyy myös harjoitusaikaa. Mutta hulluja kun olemme, olemme halunneet näissä kohdin vähän poiketa "Bite Size´in" perusideasta...

Millaista yhteistyö White Room Theatren kanssa on? Miksi valitsit juuri nämä tekstit työstettäväksesi?

En ole koskaan tavannut WRT:n ihmisiä, mutta heistä kertoo hyvää se, että tavoistaan poiketen antoivat näiden piisien lisenssin Poriin. Kappaleet valitsi Rakastajat-teatteri ja nakitti sitten ystävällisyydessään homman minulle. Mutta jos olisivat valinneet jonkin kehnon mukaan, niin varmaan olisin sanonut, että valitkaa parempi!

Näytelmät.fi -portaalin mukaan olet kirjoittanut "pitkälle yli viisikymmentä näytelmää sekä kymmenittäin kuunnelmia, dramaturgioita ja televisiokäsikirjoituksia". Millainen kokemus näiden näytelmien ohjaaminen on ollut?

Jokaiselle, joka ryhtyy samaan, sanoisin, että turha kuvitella, että viisi kertaa viidentoista minuutin kappaleen ohjaus vaatii saman verran tai vähemmän vaivaa kuin yhden tunnin ja vartin jutun. Tällaisessa tehdään yhtaikaa viisi ihan erillistä teosta, sen kuin vaan sitten halkeat viideksi. Juuri tällaista en ole ennen tehnyt, mutta eivätpä ole näyttelijätkään. Ja vaikka mukavaa oli, niin varmaan kaikki hetken odotamme, ennen kuin uudestaan ryhdymme samanlaiseen savottaan.

Totesit Suomen kuvalehden taannoisessa haastattelussa, että "kaikki on päin helvettiä." Mikä kulttuurimme tilassa sinua risoo tällä hetkellä?

Täsmälleen noinko olen sanonut? Varmaan unissani sitten. Mutta nyt, kun olen hereillä, näen kyllä oikeallakin tolalla olevia asioita, kuten sen, että saimme eilen vaihdetuksi autoon kesärenkaat, ja että Jalasjärveltä saa edelleen jouluisin hyvää perunalaatikkoa. Ai niin, ja eilen näin hienon labradorinnoutajanpennun! Ellei sitten ollut karjalankarhukoira. En tunne koiramerkkejä kovin hyvin.

Mistä luovuus tulee?

Vaikea juttu. Jos sellaista nyt joskus jostain tulee, niin aika usein olisi hyvä pitää vaikka nenäliinaa edessä. Ylimalkaan koko sana on ylikäytetty ja kuvaa yleensä alikehittynyttä itsekritiikkiä ja sielullista suulaustaipumusta, joissa ei sinänsä ole mitään pahaa. Mutta oli mitä hyvänsä, niin eduksi ja iloksi niin sanottu luovuus on silloin, kun siihen liittyy myös jonkin sortin lahjakkuutta.

- - -

Avioliittokriisi! Panttivankidraama! Seksuaalinen identiteettihämmennys! OMG!
Viisi suloista ja räjähtävää pienoisnäytelmää ikuisista ja ajankohtaisista teemoista. Ja eräästä ananaksesta.

Käsikirjoitukset: Adam Hadley, Matt Henderson, Lisa Holdsworth, Steven Hopley & Nicole Pandolfo
Suomennos, sovitus ja ohjaus: Juha Siltanen
Lavastus ja pukusuunnittelu: Pauliina Koivunen ja työryhmä
Valosuunnittelija: Michael Odam
Rooleissa: Miia Lindström, Angelika Meusel, Kai Tanner
Tuotanto: Rakastajat-teatteri, White Room Theatre (UK)

Lue lisää ja hanki liput täältä.

X Eero Tiainen

Julkaistu alunperin Extempore Kulttuuriblogeissa.

Kirjoitettaessa soi Zen meditation: Healing Rain