Sota ja rauha. Nämä latautuneet sanat ovat jälleen nousseet otsikoihin Ukrainan kriisinkin takia. Samalla nimellä tunnetaan myös Tolstoin klassikkoromaani, josta Tampereella sijaitseva Teatteri Telakka on nyt tehnyt oman tulkintansa.
1. ”Sota ja rauha kertoo elämästä Napoleonin monivuotiseksi venyneen Venäjän hyökkäyksen aikana. Tarina kutoo yhteen neljän aatelisen kohtalot jotka joutuvat tekemään erilaisia valintoja kaoottisessa maailmassa, jossa suuret mullistukset ovat ihmisen tahdon ulottumattomissa.” (Teoksen esittelyteksti) Mistä kipinä teoksen tekemiseen syntyi, ohjaaja Tuomo Rämö?
Mittakaavasta. Oli uusi vuosi ja luin pääkirjoituksia edellisvuoden arabikeväästä, talouskriisistä ja siitä kuinka elämme uutta ja mullistavaa aikaa. Ajattelin kuinka se mikä on yksilölle itselleen merkittävää, jopa mullistavaa, on suuremmassa historian mittakaavassa unohtuvaa ja jokapäiväistä. Kuinka ymmärtää oma osansa suuressa historian juoksussa? Muistelin Tolstoin käsitelleen samaa aihetta Sodassa ja rauhassa. Otin kirjan hyllystä ja aloin lukemaan sitä uudestaan tämä näkökulma mielessäni. Ja romaani tuntui käsittelevän tätä aihetta monisyisesti. Telakkaa taas olin ihaillut teatterina jo monta vuotta ja ajattelin, että jos joidenkin kanssa tämän ajatuksen saisi näyttämöllistettyä, se olisi juuri Telakka.
2. ”Sota ja rauha on kuvaus hyväosaisen ihmisen elinolosuhteesta, toiveista ja vastoinkäymisistä.” Mitä Tolstoin Sota ja rauha antaa nykykatsojalle? Millä tavalla teos on ajankohtainen juuri nyt?
Ihmisen keskeiset isot kysymykset – mitä tehdä elämällään, miksi on sotia, mitä ovat rakkaus ja kuolema – eivät ole muuttuneet Tolstoin tai Napoleonin ajoista. Näiden kysymysten äärelle kokoontuminen, ikään kuin vuosisatojen läpi, on uskoakseni lohdullinen ja voimaannuttava kokemus nykyihmiselle, jonka aikaa pilkotaan kvartaaleihin ja pikaviestintään. Myös meidän osamme länsimaisessa hyvinvointivaltiossa on mielestäni verrannollinen 1800–luvun venäläisen aatelisen elämään. Molemmat elävät toisten selkänahasta otetuilla ylellisyyksillä. Teoksen ajankohtaisuutta lisää myös Venäjän ja Putinin tämän hetkinen politiikka, joka vertautuu kiusallisen hyvin Napoleonin tekoihin 1800-luvulla.
3. Mitkä teatteriesitykset ovat vaikuttaneet sinuun eniten?
Lappeenrannan kaupunginteatterissa meni Shakespearen komedia ”Mitta mitasta”, kun olin noin 10-vuotias. Esitys oli mielestäni niin loistava, että kävin katsomassa sen viitisen kertaa. Toinen vaikuttava oli myös Lappeenrannassa Jouko Turkan ”Kumpi nauttii enemmän?”. Olin aika nuori tämän nähdessäni esityksen, enkä kaikkia tasoja – erityisesti seksuaalisuuteen liittyen – varmasti edes tajunnut. Mutta esityksen intensiteetti teki lähtemättömän vaikutuksen. Teatteri voi olla myös näin tarkkaa ja hurjaa. Aikuisiällä minuun vaikuttaneita esityksiä on liian paljon mainittavaksi, kaikki vaikuttavat jollakin tavalla, vaikka esitys ei olisikaan minun makuuni, se voi silti olla hyvin opettavainen. Stephen King kirjoitti joskus jotenkin näin, että ”jos haluat olla kirjailija, lue kaikkea kirjallisuutta. Hyvästä oppii paljon, huonosta vielä enemmän”.
4. Voiko teatteri muuttaa maailmaa?
Voi muuttaa. Tämä on toki jälleen mittakaavakysymys. Teatteri ei laajimmillaankaan voi tavoittaa kuin rajatun määrän ihmisiä, toisaalta nämä voivat taas viedä uusia ajatuksiaan eteenpäin. Omasta puolestani maailman muuttaminen tuntuu hieman vieraalta ja mahtipontiselta käsitteeltä. Tarkoitan tällä sitä, että minulla ei ole selkeää pamflettimaista julistusta, jota esitykset manifestoisivat. Ajattelen, että teatteri lähtee havainnosta ja siten kokoontumisesta yhteisten kysymysten äärelle. Toki täytyy myöntää, että eivät ohjaamani esitykset amoraalisia ole, ja kyllä niissä on pyrkimys kohti parempaa maailmaa. Mutta en ajattele sitä niinkään maailman muuttamisena, kuten esimerkiksi Tolstoi ajatteli, vaan kommunikaation välineenä.
5. Mistä luovuus tulee?
Ihmisellä tuntuu olevan tarve luoda. Musiikkia, kuvia, liikettä, tarinoita ja näiden yhdistelmiä. Näin on ollut läpi ihmiskunnan historian ja tulee varmasti olemaan jatkossakin. Miksi näin on, tai pitäiskö kysyä toisinpäin, miksi näin ei olisi? Erikoistahan luovuuden tuotteissa on, että ne ovat monesti jaettavissa. Usein puhutaan, että makuja on loputtomasti, mutta minusta on häkellyttävää miten samankaltaiset asiat liikuttavat ja viehättävät ihmisiä läpi vuosisatojen. Jotenkin luovuus koskettaa syvästi sitä mitä me olemme ihmisinä ja auttaa meitä ymmärtämään sitä. Onhan luovuus toki myös ongelmanratkaisua ja siten sukua ajattelulle.
Teatteri Telakan Sota ja rauha -näytelmää esitetään 9.5. saakka. Lisätietoja ja liput Teatteri Telakan sivuilta.
Dramatisointi ja ohjaus: Tuomo Rämö
Puvustus: Henna Mustamo
Musiikki ja äänisuunnittelu: Hannu Hauta-aho
Valosuunnittelu ja visualisointi: Nadja Räikkä
Näyttämöllä: Antti Mankonen, Petri Mäkipää, Kaisa Sarkkinen, Piia Soikkeli
X Eero Tiainen
