”Perplex on moderni huonedraama neljälle näyttelijälle, joka laajenee yksilötasolta käsittelemään länsimaisen keskiluokkaisen ihmisen merkityksellisyyden kaipuuta.” Teatteri Viiruksessa parhaillaan esitettävä Perplex on ohjaaja Janne Pellisen esikoisohjaus, joka on vaihtanut ammattia juristista teatteriohjaajaksi.

Ammatinvaihdos harvoin on kovin helppo prosessi. Mistä alan vaihtamisen ajatus syntyi ja millaisia vaiheita siihen on kuulunut?

Ammatinvaihdos on tapahtunut pitkällä aikavälillä, eikä se ole vieläkään tapahtunut täydellisesti – toimin edelleenkin päivän viikossa lakimiehenä elokuvaohjaajaliitossa. Mutta lyhyesti siinä kävi niin, että intohimoisesta harrastuksesta tuli ammatti. Teatterin tekeminen on niin kokonaisvaltaista, etenkin ohjaaminen, että se yksinkertaisesti vei mennessään. Aluksi harrastin teatteria, sitten olin töissä assarina Todellisuuden tutkimuskeskuksessa ja lopulta aloitin ohjaajalinjalla Teatterikorkeakoulussa.

Käsitteleekö näytelmä teemaltaan omaa elämääsi ja kuinka paljon elämäsi tapahtumia olet vuodattanut näytelmään?

Lähden kaikissa ohjauksissani liikkelle jostain eksistentialistisesta kysymyksestä, joka minua riivaa tai kiinnostaa. Sillä tavalla voi ehkä sanoa, että kaikki ohjaamani näytelmät käsittelevät jollain tasolla omaa elämääni. Ajattelen, että näyttämö on ihmisenä olemisen, maailman tutkimisen ja ihmettelyn paikka. Perplex ei ole oma tekstini, joten elämäni tapahtumia siinä ehkä ei ole, mutta ohjaukselliset ratkaisut kertovat varmastikin jotain minusta. Yleensä en osaa itse sanoa, mitä se on, muut näkevät sen yleensä paremmin kuin itse.

Olet harrastanut teatteria jo pitkään. Onko siinä mitään haittapuolia, että harrastuksesta tulee työ?

Haittapuolena on kenties se, että mitä enemmän sitä tekee, sitä vaikeampi siitä on nauttia ilman analysointia ja tietoisuutta teoksen ”ulkopuolisista” asioista. Sama koskee oikeastaan kaikkea taiteen tekemistä ja kokemista nykyään, ajattelen että se on kaikki työtä eikä vapaa-aikaa. Toisaalta tämä on itselleni parasta mahdollista työtä, ei voi valittaa.

Perplexin esittelyssä maalaillaan: ”Varsin pian käy ilmi, että mikään ei ole sitä miltä se näyttää, eikä kukaan näytä tietävän mistä kaikessa loppujen lopuksi on kysymys.” Mistä elämässä loppujen lopuksi on kysymys?

Siihen saa parhaiten vastauksen olemalla taiteen äärellä! Juuri nyt sanoisin, että elämässä on kysymys viisauden kasvattamisesta, empatiasta, viime kädessä rakkaudesta. On pyrittävä kohti rakkautta; sen parempaa ideaa ei ole, joten sen ääreen on pyrittävä, oli se sitten kuinka vaikeaa tahansa.

Kenen pitää aivan ehdottomasti nähdä Perplex?

Kaikkien, jotka ovat kiinnostuneet kiinnostavasta ulkomaalaisesta nykydraamasta ja siitä, kuinka teksti muuttuu näyttämölliseksi ajatteluksi täällä ja nyt. Viirukseen kannattaa tosin tulla jo senkin takia, että siellä saa nauttia upeasti yhteen näyttelevästä ensemblesta ja hienosta tekemisen meiningistä.

Mitä sinulla on suunnitteilla seuraavaksi?

Ensi syksynä ohjaan uutta kuunnelmasarjaa Yleisradiolle, siitä tulee nasta juttu. Keväällä aion tehdä lopputyöni ja valmistua Teatterikorkeakoulusta!

Lue lisää Perplexista Viiruksen sivuilta. Esitykseen on suomenkielinen tekstitys saatavilla. Tekstitetyt näytökset: 12.3., 13.3, 10.4., 11.4. Juttu julkaistu alun perin Extempore Kulttuuriblogeissa.

Kirjoitettaessa soi YellowBrickCinema: Delta Waves Sleep Music